Sähkösaunan hämärässä hinkkaa ihoaan pilalle
itsensä vereslihalle,
kun yrittää häpeäänsä pestä pois
rakastaa muttei sitä sano
ei pyydä anteeksi, ei ano elää kuin elävä kuollut lohduton näkykuin hauta
Onnen hetkiä vain unessa tai humalassa
suu on kiinni mutta hän mielessään huutaa on lohduton...
kuin umpeen kasvanutpolku tai tie
jokalapsuuden raunioille vie. Oli sitten naisen kainalo tai maantie, osoitteeseen samaan meitä molemmat vie.