Revin siipeni irti jo aikoja sitten,
päätin että jatkan matkaa enkä enää itke.
Oma reitti, omat kuviot ja oma mielikuvitus,
ja oman pääni sisäl jatkuu silti aina sama vitutus.
Ei elämä saa loppuu vaikka siivet paloi tuhkaksi,
kirkas kaunis mieli muuttuikin tosta vaan mustaksi.
Sädekehän pääni päältä laitoin taakse lukkojen,
enkelkuoron sijaan kuulen enää äänen ukkosen.