oon tehny satoi virheit, rakentanu kuoren
oon peittäny hymyllä mun tuskan, jokaisen huolen
oon nähny muista läpi, mut ne ei musta
ku ei kukaa nää sydämeen joka peittyy surusta
mä oon huono puhuu omist tuntemuksist
siks voin sanoo että harva tuntee mutki
voit sanoo tuntevasi minut mutta tuskin
älä puhu selälleni puhu kasvotuksin
kuka tuntee, kuka sanoo tuntevansa
oman tien kulkija kun ei kulje massas
miksi valehdella, se tunne vaivaa
kun kokemuksist tunnevamman sai vaan
osaako rakastaa ketää jos ei itteään
onko sulla olkapää jota vasten itkeä
onko sulla joku joka susta välittää
joka painaa jarruu, ku sulla lähtee käsistä.
oon tehny satoi virheit rakentanu kuoren
josta ei nää läpi, näkee vaa ulkopuolen
en päästä lähelleni ihan ketä tahansa
vaikee luottaa ku niin monet syövät sanansa
oon kokenut niin paljon, henkisesti liikaa
se on syy, miks yksin huokaan hiljaa
se kehen luottaa, se iskee puukon rintaan
maksan sinisilmäsyydest kovaa hintaa