Marraskuun ensimmäinen päivä saapui kuin saapuikin, ja lunta tuli kuin kuun alkamisen kunniaksi konsanaan - ja huolella tulikin. Nyt ei sitten enää muuta kun vaan odottelemaan niitä ydintalven rattoisia kohmepakkasia ja viisinkertaisia talvitakkivuoria. :)
Hmm.. mutta mitäs tässä, tänään käväistiin Studia -messuilla Wanhassa Satamassa vähän katsomassa mikä oppilaitos hallitsee lahjomisen jalon taidon kiitettävimmin. Selvää voittajaa ei jäänyt käteen, mutta eräs anonyymi (kenties) TKK:n "sisäänheittäjä" keräsi kyllä pisteet kotiin mulle ja kavereille osoittamallaan sloganilla 'Täällä on pirusti naisia!', joka kieltämättä tuntui tepsivän keskivertoa paremmin. Armeijan ukot myös säväyttivät taatulla lähinnä puhkiruostuneen peltipurkin mieleen tuovalla rentoudellaan ja taisivat saada kolme uutta pyrkijää AUKiinkin taivuteltua siinä parissa minuutissa mitä jannuja kuuntelimme.
Kaiken talsimisen ja pällistelyn jälkeen alkoi jo fyysinen puoli vaatia pikaista täyttymystä, eli lyhyemmin sanottuna meihin kolmeen urheaan kaappipasifistiin iski nälkä. Aitoina teineinä raahasimme ruhomme keskustan McDonald'siin ja tinttasimme vakiobigumakut. Ah, tätä vitamiinidieettiä. Ilmaiseksi kaupan päälle saamistamme kokispulloista improvisoimme hetkellisen lapsetus- / hullu tiedemies -kohtauksen kourissa kätevät mentosista tehonsa ammentavat limukanuunat. Kyseisistä värkeistä oli hupia keskimäärin ruhtinaalliset 3sek/pullo, ja hintana huvista oli jotain niinkin merkityksetöntä kuin käytettävän pullon koko sisältö. Ei siinä mitään, oli meillä hauskaa, ja jotkut ohikulkijat luultavasti miettivät jonkin aikaa syytä pienen limupullon yhtäkkiseen suihkulähteeksi muuttumiseen. Hyvä niin. :)
Argh, mutta kello taas vierähti.. kitaran kautta koisimaan, adios.