Niinkuin prinsessa etsii prinssiä, etsin minä jotakuta, joka rakastaisi, välittäisi.
Niinkuin Tuhkimo lasikengissään, mielessään taika, kävlen minä kuraisia teitä mitaten, ongelmia rakennellen.
Niikuin kuninga jo kultapikaristaan, kohotan minä viinipullon huulilleni.
Niinkuin tyttö suukottaa sammakkoa, joka sanoo muuttuvansa prinssiksi, suutelen minä tuntematonta, joka lupaa jäädä vierelleni.
Niinkuin kultakutri peilaillen itseään, pysähdyn minä näyteikkunan eteen, hiukset vettä tippuen, silmillä roikkuen.
Niinkuin noita yrittää syöttää Lumikille myrkkyomenaa, tarjoaa ohikulkeva minulle "päänsärkypillereitä".
Niinkuin Ruusunen vaipuu uneen, sammun minä tien viereen.
Niin satu muuttuu todeksi.
Prinsessa ei löydä prinssiä,
Tuhkimon lasikenkä särkyy,
Sammakko ei muutu prinssiksi,
Peili hajoaa sirpaleiksi,
Lumikki syö omenan,
eikä Ruusunen herää unestaan...