R.I.P
INARI VEERA-MAARIA VANONEN
28.1.1996 - 23.10.2011
On sateinen aamu tulossa
ja linnut lopettaa laulunsa
kuinka kaunista on hiljaisuus,
kun suru minuun tarrautuu ei ole enään ystävää
kuinka pystyisin sen ymmärtää
sinä jäit muistoihin tänään en ole koskaan yksinään.
On aika tullut saattaa vainajaa
kohti viimeistä matkaa kohti kauas tuonelaa
on kuolema tullut satoa korjaamaan
ei ikävä ja suru katoa millonkaan.
Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän.
Kun polkua mennyttä katselen
sidon muistojen kukista seppeleen
siihen kukat ilon, kuin murheenkin
varrelta polun, jota kuljettiin.
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento,
olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotat meille hyvää yötä.
Hiljaisuus valtaa hämärän huoneen,
tuskaa sen tiedän minulle tuoneen.
Valo kirkas häikäisee ikkunasta,
tuudittaa se lasta.
Rakas ystävä valolta silmänsä sulkee,
tietämättään kohti taivasta kulkee."
Käy enkeli
vieressäs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämissämme.