IRC-Galleria

se on sit niin ku silmätulehdus! :( Eilen aamulla oli sitä luokkaa ett mietin, voinko lähteä Helsinkiin työreissulle! Mut ei se kyl pahentunu, paitsi toinen silmä missei aamulla viä ollu mitään havaittavissa. Edelleen punaset ja kirvelee... Terkkariin soitin ett josko oisin saanu apteekkiin reseptin antibiottitippoihin, mut ei tietoa tuleeko tän päivän puolella -on kuulemma niin paljon sikainfluenssatapauksia terkkarissa :O Tietääpähän sit mitä odottaa!

Eipä oo millään tapaa huomannu ett ois eilen isommin tärähtäny. Kotona ollaan kuitenki tää päivä oltu ja huominen vielä varmuuden vuoksi, pitää myös naarmut hoitaa kunnolla kun pari kohtaa on märkiviä ettei tulehdu. Opettajalta kävin tänään kirjat ja läksyt / tehtävät hakemassa, mukavalta vaikutti kun ekaa kertaa tapasin =) Kovin huolestunut oli ollu kun jätin aamulla viestiä opettanhuoneeseen.

Juho lähti reippain mielin halus jo kisoihinki tänään -keihäs lensi ja 40m taittu omaan ennatysvauhtiin :) Ja hyppi sekä juoksi vielä paljon ylimäärästäkin, nii kyl siinä valmentajat ym huoltojoukot oli kummissaan kun näytti vielä kuitenki nii "pahalta" :D Ei sentää vastustajat säikähtäny nii, ett ois lähtöviivalle jääny :D Mummu ja pappa oli odottanu puolestaan paljo pahempaa näkyä kun niille eilen soitin ja tänään käytiin!

Jaahas, eipä kovin hienolta tuo Suomen menestys päätä huimaa MM-kisoissa =( Evilän haastattelu kyl oli jotain nii parasta :D

Mut jos vaik nukkuileen, aamulla pääsen parturiin, jeeeee :)

Poitsulle kävi ensimmäinen varsinainen tapaturma -tippu pyörällä vajaan metrin korkuselta rampilta ja suoraan päälleen asfalttiin! En oo edes voinu kuvitella, missä oltas jollei ois pyöräilykypärää ollu päässä... :O :( Niin tuli ottalleen alas, että käsissä tai missään ei ole naarmun naarmua! Toinen puoli naamasta on asfaltti-ihottumalla ja toinen puoli otsasta turvoksissa. Kyllä elämä pysähty kun tapahtuman näki, tai ei pysähtyny vaan kauhealla juoksulla pojan tykö ja tilanne katsastaan. Onneksi ny ei sitten luultavammin mitään muuta kun ehkä aivotärähdys ja kosmeettiset haitat. Ei käyty lääkärissä edes kun kotona oli "jäiden" keskellä ja vaikutti omalta itteltään; söi, leikki, soitti kitaraa, naureskeli ja odotti Boltin juoksun :D

Nyt vaan pitää yö sitten tarkkailla, herätellä pari kertaa jne. Huomenna sit terkkarissa käymään varmuuden vuoksi. Itteä ei väsytä kyllä tippaakaan!

En tiedä johdateltiinko tätä tapahtumaa; sateen vuoksi en kahtena päivänä suostunu Juhoa rampille päästään liukkauden takia, en antanut sen jäädä kaverin isomman pojan kanssa kaksin rampille ja kotoa lähtiessä käskin vaihtamaan vanhemman pyöräilykypärän uuteen, "oikeampaan".... Mutta näitä varmasti tulee vielä eteen, oompahan itekkin ollu sellanen tapaturma-alttius ettei tosikaan (taidan olla vieläkin). Mutta tällaista en toista kertaa halua kokea!

Muistuupahan ainakin, mikä on pyöräilykypärän tarkoitus! ...maksoi ittensä todennäkösesti monen kertaisesti takaisin nyt. Uushan se on ostettava tommosen täräyksen jälkeen, mutta eipä tarvi ainakaa siinä hankinnassa nuukailla!

näyttää se olevan aikamoisia päiviä jo ekaluokkalaisilla! Juhon luokalla toinen ryhmä menee 4 kertaa 8, yks päivä on 8-14 :O Hyvä kun ite on isonakaan jaksanu 6 tunnin päivä ihan täysillä :D

elämä olla samaan aikaan niin helppoa mutta toisaalta niin kovin vaikeaa!?! Tai siis päätöksistähän se kiinni on, mutta kun lopputulos on päätöksestä riippumatta sama :O :)

....Anna mulle ne vastaukset
Sä tiedät että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
Pelkkiin totuudenrippeisiin

Anna mulle ne vastaukset
En vaadi mut helpottaishan se
Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
Kuin epätietoisuus...

ja varsinkin kun unen näkee vasta tapahtuneen jälkeen :D Etukäteen olis ollu melkonen kauhu-scenario tulevasta!

Mutta joo, vapaapäivää vietellään. Huomenna sit poitsu koulutielle :,) Eipä tuo mitään ole tuuminut asiasta, pieni huoli oli ett osaako lausua opettajan nimen kun on vähän erilainen =)

Tänään poitsulla isot kisat kentällä, pituutta loiskaseen ja pikamatkaa kiitään. Sunnuntain kisat meni hienosti, keihäästä tuli pronssia! :) Ei oo enää nii kovin monia kisoja jäljellä tälle loppukesälle.

Matkakohde ja -aikakin ois valittuna, vielä vähä varmisteluja asioista :)

voi voih, mikä näky ja "kuulo" :)

iso taakka putosi harteilta! Helpottunut =) Jos vaik lähtis heti nukkuun, kun ei tarvia enää yöuniansa menettää stressaamisella, elämä on -juuri sitä se on :)

matkakuume ei ainakaan laantunut, mutta nyt pitäs sit alkaa katteleen matkaa joulukuun alkuun! Mä jo luulin ett se asia ois haudattu, mut ei -ainakaan jos rahottajaa löytyy :D