Tänään piti olla rutiini kortisoni pulssi ms-taudin vuoksi taas meilahdessa, mutta miten kävikään, aamulla jouduin lähtemään ambulanssilla meilahteen kun en enää päässyt lattialta ylös kun kaaduin, meilahdessa menin suoraan labran kautta osastolle ja sinne sitten jouduinkin jäämään, tänään yksi kortisoni pullo ja hoito jatkuu vielä kaksi päivää, vasen jalka, niin huonona ettei se siitä edes kortisonilla tule yhtään paremmaksi, tätä tämä on, taistelua eteenpäin toivoen valoisampaa tulevaisuutta, mutta siitä olen onnellinen, että minulla on oma päivänsäteeni ja mieheni joka tukee minua pyyteettömästi vaikka elämä heittäisi millaisia esteitä yhteiselle polullemme.