IRC-Galleria

kokee moni omalle kohdalleen, niin rankan ettei muiden elämänkerrat tunnu missään. Jos sitten kelaamaan rupeaa, niin löytyykö siitä elämästä oikeasti mainitsemisen arvoisia "vastoinkäymisiä" tai traumaattisia kokemuksia, jotka voisi nostaa jonkinasteiselle korokkeelle...?
Luulisin, että hyvin moni ihminen tekee jollakin tapaa alitajuisesti elämästään vaikean, ja sillä pyrkii saavuttamaan jotain erityistä (ja tuosta erityisen määritelmästä useinkaan ei olla itse edes kovin perillä). Tai tekee traumaattisesta kokemuksesta osittain tietoisesti ylitsepääsemättömän esteen elämän jatkumiselle normaalina. Toisaalta sitä ei voi tietää, jos niitä asioita ei mieti tarpeeksi. Tuskin monikaan haluaisi myöntää edes itselleen saati sitten ilmaista ääneen muille ettei todellisuudessa ole niin "erilainen/muista poikkeava" kun on kuvitellut. Edellinen lause "kuulostaa" erittäin hölmöltä koska en osaa käyttää osuvampia sanoja, mutta...
Jokatapauksessa, tällaisesta ihmisestä tulee helposti negatiivinen kuva; sanoisinko itseriittoinen tai -keskeinen. Varsinkin siinä yleisessä tilanteessa jossa kyseinen henkilö ei tiedosta ajatuksiaan, vaan ne ainoastaan heijastuvat käytöksen kautta. Se on silloin kuitenkin vääristynyt kuva ja näyttää vain seuraukset jostain.
No, itselläni taitaa olla jotain hm, ongelmia käsittää minuuden syvimmät koukerot mutta yritän parhaani mukaan päästä jyvälle niistäkin...sitä odotellessa voisin käydä syömässä pari sipuliseoksella ja maustekurkulla päällystettyä mikroaaltouunissa lämmitettyä hiivatonta ruisleipää kurkkuapaahtavan teen kera. Ja opetella voisin myös ajattelemaan realistisesti ja positiivisemmin elämää, kokonaisuutta.