PERSKÄNNI PERJANTAI
Joskus elämä on epäreiluu, niin et täytyy humalas heiluu. Ei auta nuhde eikä saarna, kun maistuu suussa puun kaarna. Voi poliisit heilua pampuilla, itse voit vastaan kamppailla. Kumminkin kohta joudut "maijaan", ja asemalla kohtaamaan vihaisen faijan. Vaikka olisitkin jo aikuinen, ole itsellesi rehellinen. Ei perskännit mitään auta, ellet halua et kotisi on kivinen hauta. Siis nyt viisaan neuvoja kuuntele, älä turhaan vastaan uhittele.
SIIPENSÄ MENETTÄNYT ENKELI
Syntyi pieni enkeli pimeään yöhön, tänne pieneen pohjolaan. Halusi uskoa rehelliseen työhön, ja rakastavaan Jumalaan. Aivan liian pian huomasi hän, maailma on epäreilu. Koki maailman tuskan tän, ja jo humalassa heilu. Siivet selästä revittiin, uusia lupauksia tehtiin. Mutta ne kaikki aina petettiin, ei enää uskonut Sanaan rehtiin. Kaikki toivo valui hiekkaan, elämän valokin himmeni. Meinas tarttua jo miekkaan, toivoen et ahdistus ohi menisi. Tuska ikuinen sydämessä, seuraa ikuisuuteen. Pienessä yksinäisessä, ei katoa tulevaisuuteen.
OISKO AIKA LOPETTAA
Taas pitää kohta pääst ryyppää, on vanhempien välinpitämättömyys syypää. Ajattelet tietysti ettei ämpäriin huku, lopeta jo tai ikuista unta nukut. Kannattaisiko ryyppäys lopettaa, ja vanhempia vähän opettaa. Itse vain ryyppäyksestä kärsit, ja sellissä sitten eläämä järsit. Vanhempien on syytä herätä tajuamaan, ja lapsia estämään kurjuuteen vajoamaan. Eihän kurjuus ole lasten syy, välinpitämättömyys on kuin myrkyllinen kyy. Ei ain auta edes huostaanotto, yritä keksiä itselesi järkevä motto. Ei viina auta tuskaan, se on sama kuin pistäis pään puskaan.