Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvessa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa.
Koko elämänsä ajan se uskoi olevasa kana ja teki, mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maasta matoja ja hyönteisiä. Se kotkotti ja katkatti. Ja se saattoi räpäyttää silmiään ja lentää ilmassa muutaman metrin.
Vuodet kuluivat ja kotkasta tuli hyvin vanha. Eräänä päivänä se näki mahtavan kotkan liitävän yläpuolellaan pilvettömällä taivaalla. Se kaarteli sulavan maijasteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa hädin tuskin liikautten vahvoja, kultaisia siipiään.
Vanha kotka katseli sitä lumoutuneena. "Mikä se on?" se kysyi. "Se on kotka, lintujen kuningas," vastasi sen naapuri. "Se kuuluu taivaalle. Me kuulumme maahan - me olemme kanoja." Niin kotka eli ja kuoli kanana, koska se luuli olevansa kana.