En nähnyt rantaa vaan taivaan
Juovuin kaistojen tuoksuun kun kuulin sun hengityksen
Työnsin sormeni santaan ja tunsin aaltojen juoksun
rannalla onnellisten
kertosäe:
Ei kenenkään, ei kenenkään maa
maa ja taivas
Ei kenenkään, ei kenenkään.
Nyt tuuli värit vie varjoon ja hiekka kylmänä nukkuu
kun koillinen talven tuo.
Ei noussut kesämme lempee
Nyt alle lumen se hukkuu ei kaipauskaan löydä sen luo
kertosäe