IRC-Galleria

Niin siinä sitten kävi että joudun taas muuttopuuhiin. Istun keskellä muuttolaatikoitani ja pussukoitani ja mietin että kuinkahan monta kertaa sitä pitää vielä elämässään muuttaa. Tämä on jo vissiin kymmenes kertani...puuh.

Katselin huvin vuoksi myytäviä taloja oikotiestä ja voi, siellä oli niin kaunis pieni mummonmökki juuri minua varten! Vaan voisinko muuttaa pysyvästi Kouvolaan onkin toinen juttu. Onhan se lähellä kaikkea kyllä, mutta että ei siellä ole ketään tuttavaa... vaikka se voisi olla hyväkin juttu. Jaa-a.

Kesä on mennyt melkein ohitse ja minulla se "loma" vasta alkoi. Toivottavasti nyt sinne Ilosaareen sentään saan itseni kammettua... Saakelin muutto kun muutti suunnitelmiani aikalailla. Ihmiset ovat ihmeellisiä.

Pitäisi hävittää kaikki nuo minun "tarpeelliset" tavarat ja pakata elämänsä vain rinkaan, olisi elämä niin paljon helpompaa silloin.

Ja aurinko laskee ja pääskyset kirmailevat iltataivaalla ja laulelevat toisilleen, voih.

Koska minusta tulee osa tätä työläisyhteiskuntaa... tai ainakin melkein, olen ottanut ilon irti viimeisistä vapauden hetkistäni. Elilenkin niin hyvin että aamulla oli kipeä ja usvainen pää. Tunsin kuinka aivoni tömähteli kallonpohjaani vasten kun heilautin punaisen tukkani suihkun jälkeen kuivaksi..

On lauantain. Tekemisen puute. Rahatonna. Sinkkuna.

Mitä muutakaan voisin tehdä tänään kuin mennä taas naamaani näyttämään Tampereen yöelämään... ja kämppikseni toi juuri eteeni lasin viiniä. Sehän on selvä merkki. En siis ottanut opikseni aamuista kamppailua aivojeni nesteyttämis operaatiosta. Nuoria kun ollaan vielä.

Hip hei!

Olin viimeksikin kipeä kun kirjoitin. Keksin kaikkea muuta tekemistä silloin kun pitäisi tehdä koulutöitä. Ei vain kiinnosta. Toinen Silja haluaa edetä uralla ja toinen haluaisi vain muuttaa autiolle saarelle johonkin hippiyhdyskuntaan... Tänään jopa vakavissani mietin sitä vaihtoehtoa. En jaksa kuvitella kuinka pitkä matkani tulee olemaan, jos aijon pärjätä elämässäni tähän samaan malliin... En osaa enkä halua nuolla kenenkään pyllyä. Sillä vain näyttää toiset eteenpäin pääsevän, pitäisikö minun alistua moiseen? Ei. Jos ei toimi, niin muutan erakoksi. Tai lähden vapaaehtois työhön johonkin, missä oikeasti kaivataan apua. Unohtuisi omat pienet päänvaivat.

Kun olen vissiin maanisdepressiivinen ADHD nuori, niin lähdin eilen päivän nukuttuani ja surkuteltuani keskelle yöelämää, Elinan hienovaraisella painostuksella... Fyysisesti oli aivan helvetin huono olo, mutta henkisesti yli-iloinen olo... Kaikkialla oli parhaimpiinsa pukeutuneita hevareita, gootteja ym. alakulttuurin edustajia ja se kai oli osasyynä tähän hilpyteen. Aamu toi todellisuuden taas rankalla kädellään julki ja kertoili että kipeänähän sitä sitten ollaan...