IRC-Galleria

Rodman Phibrickin nuortenkirjaan Freak the Mighty pohjautuva Ystävykset kertoo kahden ikätoveriensa kiusaaman pojan erikoislaatuisesta ystävyydestä ja henkisestä kasvusta. Sen voi katsoa nuortenelokuvana tai "vammaiselokuvana". Joka tapauksessa elokuvan keskeinen pointti liittyy tuttuun, moneen kertaan – muttei koskaan liian usein – esitettyyn sanomaan erilaisuuden hyväksymisestä.

Isovanhempiensa luona asuva 14-vuotias Max Kane (Elden Henson) on syrjäänvetäytyvä, roteva mörökölli, jonka isä istuu vankilassa ja jolla ei ole ystäviä koulussa. Naapuriin muuttaa Kevin Dillon (Kieran Culkin), ruumiiltaan vaikeasti vammainen, mutta mieleltään äärimmäisen terävä pikkunero. Yhdessä heistä, paikallisesta Frankensteinista ja Igorista, tulee erottamaton pari: Max on ruumis ja Kevin on aivot.

The Mighty / Ystävykset - © 1999 Miramax FilmsKevinin johdattamana Max tutustuu kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritareiden ihmeelliseen maailmaan. Ankaraa todellisuutta fantasiamaailmaan pakeneva Kevin takoo Maxin päähän ritarihyveitä. Kuvaus kahden eristäytyneen nuoren fantasiapaosta tuo mieleen Peter Jacksonin Taivaalliset olennot (1994). Ystävykset jättää fantasiaosaston sittenkin enemmän viitteelliseksi ja keskittyy poikien kamppailuun ympäristön pahoja enkeleitä – jenginuoria, Maxin isää – vastaan. Poikien ystävyyssuhteen kehittymisen ohella katsoja voi seurata kiinnostavia sivuosarooleja, kuten Harry Dean Stantonia isoisänä tai Salaisista kansioista tuttua Gillian Andersonia ilotyttönä.

Ystävyksien lämminhenkisyyteen voi suhtautua kahdella tavalla. Liian monen ennakkonäytännön vieraannuttama kriitikko katsoo Ystävyksiä vain helppohintaisena yleisön itkettämisenä, jossa katsojan sympatiapisteitä kerätään helpoilla ratkaisuilla. Niin sanottu tavallinen elokuvissa kävijä kokee luultavasti elokuvan aivan toisin: hänelle Ystävykset tuntuu positiiviselta ja kauniilta elokuvalta, joka antaa toivoa nurkkaan ajettujen nuorten mahdollisuudesta elää täyttä elämää. Onko siinä jotain pahaa? Jos Ystävykset tuo lohdutusta kaikille niille koulukiusatuille ja päähänpotkituille, jotka eivät omassa elämässään koskaan pysty nousemaan kuningas Arthurin ritareiksi, niin eikö elokuva ole silloin täyttänyt tehtävänsä? Unelmat nostavat siiville ja kannattavat kauas, ja vaikka todellisuus olisi kuinka rumaa ja ilkeää, pakopaikka löytyy aina.


MELKEIN ALOIN ITKEMÄÄM!!