Ei ole reilua että kun on onnellinen niin ei muka saa olla surullinen.
Tälläkinhetkellä tunnen oloni hieman surulliseksi, mutta siltikkin oolen onnellinen. Ai mitenkö se on mahdollista?
Welcome to my world of confuseness.
Jos sitä jonain kauniin päivänä onnistuis taistelemaan masennustaan vastaan vaikka on huoneessa yksin.
Onnellisuus on jännä käsite, ikinä ennen en oo sillä sanalla kuvannu elämääni, mutta miksipäs ei
Mut on helppo saada iloiseksi, mulla on koti, mulla on Aivan ihana poikaystävä ja kaikenlisäksi käyn koulua josta (toivottavasti) valmistun haluamalleni alalle. Mulla on kavereita ja pari ystävääkin, omasta mielestäni. Itsetunto kasvanut hurjaisasti ja alan vähitellen ehkä tykkäämäänkin mun ulkonäöstä.
Mutta silti aina jokin tuolla pään sisällä ei tykkää minusta.
Mikä se on? se ei ole kirahvi. Ei tälläkertaa
Olen surullinen,
Olen iloinen
Olen mitätön
Olen olemassa
Olen minä
Olen joku
Olen vihainen
Olen rakastunut <3
Uusimmat blogimerkinnät
- Koska pakko mainostaa. On mulla oikeesti el... 18.03.
- Minähän lupasin 03.09.
- Ölö, Tasan 70. 04.07.
- Aivopieru 19.03.
- [Ei aihetta] 25.01.
- Pthyi 25.01.
- Mitä vielä siedän 31.12.
- Pakollinen Aikuistumis Päivitys 03.10.
- Tuplahypäri on paras ja lukio 28.08.
- *Joku tosi taiteellinen ja maailmaamullistav... 09.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (1)
- ▶ 2013 (5)
- ▶ 2012 (11)
-
▼
2011 (7)
- ▶ joulukuu 2011 (1)
- ▶ lokakuu 2011 (1)
- ▶ syyskuu 2011 (1)
- ▶ elokuu 2011 (1)
- ▶ heinäkuu 2011 (2)
- ▶ kesäkuu 2011 (1)
- ▶ 2010 (23)