Kirjoitan ne rivit, jotka haluat minun kirjoittavan niine sanoin,
Joita uskallan käyttää niistä kaikista vuosien aikana opettamistasi sanoista
Langetat täydellisen varjon paperille
Se häipyy auringonvalon myötä; pelkään tapaa, jolla tunnet minut
Rakkaus voi jättää jälkensä...
Varastat ainoan toivoni
Ja saat minut valvomaan jälleen yhden yön
Toivon sinun kestävän kanssani, pyyvän lähelläni
Kun syksyn lehdet ovat pudonneet
Yksinäisyys, tuskani, viimeinen asia jäljellä minusta...
Jos putoat, otan kiinni
Jos rakastat, minäkin rakastan
Ja niin se menee, rakkaani
Älä pelkää, olet turvassa
Tämän vannon
Jos rakastat minua myös
Seitsemän yksinäistä valhetta kirjoitettuna sydäntalven yönä
Avaa ainoa kirja, ainoan runon kohdalta, jonka osaan lukea...
Verellä kirjoitan nimeni
Ja sinetöin keskiyön kyyneleellä
Polta se paperi, jokaisen rivin vuoksi itkin
Olen näytelmäkirjailija ja sinä olet kruununi
Saa minut itkemään rakkautesi vuoksi
Niinkuin olet tehnyt niin usein ennenkin
Niinpä tiedän, etten voi kirjoittaa näitä tarinan rivejä ilman sinua
Rouva Tuska, tee minusta vahva
Emmekö voi olla yhdessä ilman niitä ainiaan?
Sanat, jotka kirjoitan voivat vain satuttaa sinua
Olen pahoillani sateesta
Kiitos, ainoani
Annoit minulle tämän tuskan...
Jätän sinut hellästi lattialle
Otan askeleen ovea kohti
Jossa on se kirje, mitä ei koskaan kirjoitettu
Hyvää yötä nyt