Niin ylpeä tosta äidin pienestä rakkaasta. Tänäänkin kun kävin hakemas Krisun hoidosta, hoitajat vaan kehu et on niin reipas ja aurinkoinen poika, ei oo itkun itkua päästäny...ja mä olin tietenki hymy pyllyssä, niin ylpeä
Eilen se ei hoidossa alkanu nukkumaan edes päiväunia, mutta ei silti ollu siellä kiukutellu...kotona se sit saattaa joskus aina kiukutella äitille.
Mut kyl se joskus viel varmaan hoidoski näyttää et lähtee hänestäki ääntä. Luulis et alku ois ollu hankalaa, ku menee outoon paikkaan ja siellä on outoja ihmisiä eikä äitiä näy missään, mut ei se ollu yhtään hankalaa.
Totta kai mä oon muulloinki Krisusta ylpeä, ihan pienistäki asioista.
Huomenna on taas uusi hoitopäivä, toivottavasti menee taas yhtä hyvin ku edellisinä päivinä.