Rakas päiväkirja..
noei vittu lässynlässynlää kuka tuommosta paskanjauhantaa jaksaa?
Jos on satutettu niin paljo, ettei edes halua tutustua uusiin ihmisiin,
ja luottaa niihin, nii ajatteleeko ne heti että ei helvetti mikä kylmä leuhka ämmä ?
Entä ku on rakastunu, ja tulee petetyksi,jätetyksi, jne mitä paskaa sitä onkaan,
ja aina vaan käy samanlailla, pelleillään tunteilla, käydään vaan naimassa ja muuta tuommosta,
nii miksi kaikki olettaa että se yks ja sama ihminen kyllä jaksaa kantaa sen kaiken, ja sille
voi aina tehä samanlailla? Kyllä jokainen tarvii jonku, joka silittelee illalla selästä, halaa, suutelee, ja sanoo että mie rakastan sinua. Mutta ihminen tarvii myös kyvyn ajatella realistisesti; kaikki ei vaan mee niinku elokuvissa