IRC-Galleria

Vituttaa niin maan perkeleesti ja tällänen päivä on ollu viimeks kesä heinakuun aikaan.
Liikaa on mahtunu 8 päivän sisään tapahtumia ja paska uutisia että ei meinaa enää rämpii täs paskas enää. Huolestuneisuus, masennus ja epätoivo kalvaa yhtä aikaa sisällä kun ei tiedä missä mennään kenenkin kohdalla.
Jos joku haluu pahentaa tilannetta niin ampukoot ittensä mutta kuunnella jaksan jos on tarvis.
Ne jotka haluaa olla tukena ja sitten välittävät huomataan niitten läsnäolo.

Perkeleen perkele muutenkin jo tarpeeks vaikeeta niin sit viel tämäkin mikä tapahtu viime perjantaina. Varmaan palaa kii jossain vaiheessa tai sit tuska kasvaa niin isoksi että hajoo ja mielellään toivon tota jälkimmäistä.

Kaikki on niin elotonta mitä kohtaa elämässä kadulla tai muualla.
Kaikki tulee tyhjästä ja katoaa tyhjästä.
Kaikki liike on niin pirun hidasta että sitä ei voi ymmärtää kuiun kokemalla.

en ole enää se joka olin ennen, se joka oli onnellinen sellaisena kun oli, se joka ainakin luulin olevan minä...