kaikil elämäs jotai mikä puuttuu
mut mä oon päättäny et ainaki yritän muuttuu
ja oon päättäny et virheeni viel hyvitän
voi olla mahotont mut ainaki mä yritän
nuori pari suutelemas kaikki edessä
muistan itteni samas iässä lasi kädessä
vanha pari kävelemäs käsi kädessä
nään itteni samas iässä sama lasi kädessä
mut ku aamul katon peilistä itteeni nii mä pelästyn peilistä
kaikki ne sikailut näin
kaikki vittuilut ja katsomiset alaspäin
oon susi lampaan kledeis
jos katot tarkkaa
oisko aika riisuu valheet ja elmäs skarppaa
ja oisko aika fiksuu ettei eläs rutiköyhän
ja oiski aika fiksuu alottaa puhtaalta pöydält
mut siit taas löydän pilkkeen silmäkulmast
ja löydän jotai positiivist nykymaailmast julmast
hetkeen en haluukkaa muuttuu, hymyilen maailmalle
taas sokeudun, pää painuu pinnan alle
nään vaan omat silmät täynnä vihaa
naisen, joka haluis vahvan miehen vieree
ja naisen, jonka elämäst vielä jotai puuttuu
lopuks pesen kasvot, toivon et kaikki viel muuttuu
yritys, erehdys, ihminen
ne täs on pääsyyt
mitä peilis näkyy, oppisko sen ees hyväksyy ?