Itsehän olen aina tykännyt poneista, hevosista ja suklaasta, joten kevään kunniaksi ajattelin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni!
Olin päättänyt mennä ratsastamaan, vaikka en ole ennen ollut hevosen selässä.
Pääsin omin neuvoin satulaan, ja heppa lähti heti liikkeelle. Se laukkasi tasaiseen tahtiin, mutta mun ote alkoi lipsua ja rupesin liukumaan alas satulasta.
Kauhuissani tarrauduin hevosen harjaan, mutta en saanut kunnon otetta. Yritin kietoa käteni hevosen kaulaan, mutta liu’uin alas pitkin hevosen kylkeä siitä huolimatta. Hevonen laukkasi edelleen ilmeisen piittaamattomana luisuvasta ratsastajastaan eli minusta.
Pahaksi onneksi mun jalka oli takertunut jalustimeen. Mä olin lopulta täysin kavioiden armoilla, samalla kun pääni hakkasi maahan. Mä aloin häälyä jo tajuttomuuden rajamailla pääni iskeytyessä maahan yhä uudestaan ja uudestaan.
Mutta kävi kyllä hyvä säkä, kun Prisman vartija huomasi uhkaavan tilanteen ja sammutti konehevosen...