Laukkasimme halki peltojen,
läpi sammaleisten metsien.
Kikatin tunteesta vapauden,
Sieluni innosta lentäen.
Auringonsäteet ihollani,
Vauhdinhurma mielessäni.
Syksyn hirvet juoksivat edellämme,
Omiimme sointuvin askelin.
Lehtien rapina nosti linnut lentoon oksiltaan,
Jänöt loikkivat tielle ihmettelemään.
Olimmeko niin outo näky sittenkään,
Olithan sinä ystäväni, et palvelijani.
Talvipakkanen pureutui poskiini,
kylmyys iski sääriini.
Lumi narskui, oksat räsähtelivät,
Talven kalpeassa kuutamossa.
Ei koskaan tiedetä mitä teitä olen kulkenut,
Vain sinun jälkesi jäätyivät maahan.
Kevät saapui ja sulatti jäljet,
sinun jälkesi,
maan kamaralta.
Jäljelle jäin vain minä,
joka antoi taivaan itkeä puolestaan.
ikävä <'3