IRC-Galleria

ssuuvii-

Blogimerkintä

-

midnight thoughtsTiistai 14.12.2010 00:57

Elämä on liian katoavaa,vain sadasosa sekunnin päässä ikuisuudesta.Yksikin liian kova isku voi päättää kaiken ja siirtää aika-avaruuteen leijumaan.Vielä pahempaa kuin tiedottomuus kuoleman ajankohdasta,on odottaa sitä.Tieto siitä,että on kuoleman sairas,raastaa sisintä kokoajan.Läheiset ovat kovilla.Koskaan ei tiedä milloin joku on viimeinen sana.Aina lähtiessään miettii,mitä jos se oli tässä.Jollei enää nähdä.Ei enää puhuta tai naureta,itketä tai olla vain lähekkäin.Ja tuntuu, että jokainen teko vaikuttaa,mutta silti on avuton olo kun ei voi pelastaa toista.Joutuu vain katsomaan kun toinen kärsii ja hiipuu hiljalleen ikuisuuteen.Kun toinen on mennyt,on liian myöhäistä kertoa miten paljon häntä rakasti.Tuntuu kuin olisi aivan yksin.Aika pysähtyy ja hengittäminen on vaikeaa.Keuhkot ovat täynnä menneisyyden haamuja;sanat jotka loukkasivat toista tai jokin asia jota et tehnyt.Kaikki muistuttaa toisesta.On vain mahdoton uskoa,että toista ei enää ole.Iltaisin itkee itsensä uneen,ja jokainen aamu alkaa sillä,että jälleen kerran tajuaa toisen menneen pois.Sama kaava toistuu kerta toisensa jälkeen,kunnes on liian turta edes tuntemaan mitään.Pian olet itse sisältä kuollut.Mikään ei enää merkitse mitään.Se kasvattaa kovan ulkokuoren.Oman itsensä paljastaminen vaikeutuu.Aina on esitettävä jotain roolia,että kukkaan ei vain huomaisi sinun olevan sisältä hajalla.Rakkaus aiheuttaa kaiken tämän.Miksi siis rakastaa toista?Kaikkihan kuitenkin kuolevat lopulta.Mutta siinä piileekin rakkauden salaisuus ja ydin.Kun sattuu,tietää elävänsä.Luopuminen on osa elämää.Elämä? Siinä on maailman typerin ja turhin asia,jollei sitä saa kokea jonkun rakkaan ihmisen kanssa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.