IRC-Galleria

Mä olen pelkkää haavaa

Ja sun sanasi ovat suolaa,

joissa muistot kirveltää

Mä olen pelkkää jäätä

Ja sun tunteesi ovat tulta,

jotka minut sulattaa

Mä olen pelkkää unta

sun öidesi painajainen

Mä olen pelkkää unelmaa

joka haaveisiin katoaa

Jokin puristaa sydäntäni.
Viiltää.
Sattuu.

Suljen silmäni.
Olen sylissäsi.
Tunnen sinun tuoksusi.
Rakastan sinua.

Aukaisen silmäni.
Olet poissa.

Istahdan lattialle.
Ja odotan sinua.

Onneton.
Rakastin sinua.

Rakastan sinua.
onnellinen.

Olin onneton.
Silti rakastan sinua.

Olen onnellinen.
Vain kun saan rakastaa sinua.

Rakensin piilon.
Sinne vein rakkauden.
Rakensin talon.
Sinne vein rakkauden odottamaan.
Odottamaan että löytäisit sen.

Odottaessa olin onneton.

Pimeän syleillessä minua
Ikävä saa vallan ajatuksissani
Kyyneleet viestivät tuskaani
Ikävää luoksesi
Mutta kaiken sen kaipauksen keskellä
Ajattelen sinua
Muistan läheisyytesi
Lämpösi minua kohtaan
Jaksan taas huomiseen
Sillä päivät välillämme vähenevät
Jokaisen yön jälkeen...

Jotkut sanat ovat niin hiljaisia
Ettet voi kuulla niitä
Tai et vain halua kuulla
Mutta toivon
Että jonain päivänä kuulet
Ja vastaat minulle

Ei nyt

Ole kiltti

Älä jätä

Älä jätä juuri nyt

Ole kiltti
Anna minun tuntea

Älä jätä koskaan

Älä ainakaan juuri nyt

Ole kiltti

Ole ystäväni

Kun ensikertaa mä sinut näin
Tiesin olevani ikuisesti onnellinen
Kun yhdessä me käveltiin
Uskoin kaiken muuttuneen
Mutta totuus oli taas toiveita parempi
kun kaupungilla näin
Sun kävelevän vieressä ystävän
Rakkaamman kuin minä
Ja puhelimessa viestin
“Hyvästi, en mä suo petä”

Olen niin väsynyt etten jaksa laittaa silmiäni kiinni.
Tupakka tupakan jälkeen sytytän aina uuden.
Ilman iloa, ilman pelkoa, ilman unta.
Kädessä vain kourallinen kiellettyjä muistoja.
Herään henkiin vasta kun olen unohtanut kaiken...

Tuuli puhaltaa kylmästi ulkona
Minä hiivin talosi ulkopuolella
Katson ikkunasta sisälle
Takassasi on tuli
Hymyilen
Ojennan käteni painaakseni ovikelloa
Mutta en tajua
Että se onkin itsetuhonappi
Aukaiset oven minulle
Silmissäsi kylmyys
Minä tyhmä en näe
Että mikään ei ole niin kuin ennen
Luulen pääseväni lämpimään
Mutta totuus on juuri päinvastainen
Kylmyys on saanut jo sinut
Ja nyt se vaanii minua
Viattomin askelin astun sisään.

Rakkaus on ihmisille erilaista elämää,
Jotkin sitä kaipaa, jotkin ilman jää
jotkin vain odottaa sitä oikeaa ystävää
Aina ei voi tietää minne joutuu matkallaan,
mutta rakkaudella kaikki ovet aukeaa
Rakasta ja kaipaa tätä elämää
älä itseäsi vaivaa vaan opi elämään.

Toisaalta tahtoisin kuulla mitä hänellä on sanottavanaan.
On niin paljon kysymyksiä joihin hän voisi vastata.
Mutta nyt on kyse elämästä.
Minun elämästäni.
Ja minä satun tietämään
Että ne vastaukset ovat vääriä.

Katson häneen ja sanon:
”Ei.”
Hän ymmärtää sen.

Minä toivon että hän voisi jäädä.
Vaikka tiedän että se on mahdotonta.
Sillä silloin minun tulisi valehdella hänelle.
Itselleni.
Ja se on mahdotonta.

Yksi halaus
Sitten hän on poissa.
Eikä koskaan tule takaisin.
Ei sellaisena kuin minä hänet haluaisin.