Mie oon menetetty tapaus. Alan tosissaan menettää toivon itteni suhteen. Tai jos tarkkoja ollaan niin eipä miulla oo mitään toivoa ollutkaan pitkiin aikoihin... Päivä päivältä tulevaisuus näyttää synkemmältä, surullisemmalta ja lyhyemmältä. Olen yksin omassa helvetissäni. Haluaisin itkeä mutten pysty. Haluaisin huutaa tästä tuskasta sisälläni, mutten saa inahdustakaan kurkustani. On kuin joku kuristaisi minua niin, etten saa edes yhtä sanaa sanottua. Tekisin melkein mitä vaan päästäkseni pois tästä kärsimyksestä. Hetken jopa mietin viimeistä vaihtoehtoa. Mutta tiedän etten pystyisi siihen vaikka haluaisinkin.
Jos olisin edes laiha ja kaunis, olisi minulla edes pieni mahdollisuus, mutta olen menettänyt kontrollin täysin. En ole mitään. Minusta ei koskaan tule mitään. En ole koskaan onnistunut missään. En tul ekoskaan onnistumaan missään. Olen maailman epätäydellisin ihminen. Olen jopa omissa silmissäni kuvottava. En ymmärrä mitä HÄN minussa näkee...
Olen niin väsynyt. Väsynyt tähän maailmaan. Tähän tyhjään ja turhaan elämään.