oon ihan sekasin.tai kai mä oon aina ollu mutta nykyään musta tuntuu oikeesti sille etten ymmärrä enää mistään mitään ja mikä oudointa se tuntuu oikeastaan hyvälle.oon huomannu että tämmönen koko ajan jotakin elämä sopii mulle.en varmaan osais elää ilman sitä tunnetta että on jotain mitä odottaa.. en silti ole mikään huomisessa eläjä,eheei.päinvastoin,mä elän niin hetkessä kuin ihminen vaaan voi. oon niiin vapaa ja mulla on niin paljon eeessä! se pitää mut pinnalla.tää syksy on ollu tosi hieno.on tapahtunu vaikka mitä ja vielä on niin paljon tapahtumatta.jokanen päivä on ollu niin erilainen,ihan oma seikkailunsa.ei kai ikinä voi olla elämäänsä ihan tyytyväinen mutta tältä kait se tuntuu olla oikeasti onnellinen.mä oon kelaillu että mulla on maailman hienoimmat ystävät.me ymmärretään toisiimme paremmin kuin tietosanakirjaa(no kuka nyt tietosanakirjaa ymmärtää mut kumminkin). jokainen hetki niitten kanssa on mulle juhlaa.outoo että mulle tuli tömmänen tunne ripitäytyä yhtäkkiä ku en kauheemmin kannatta semmosta "jaetaan tunteemme" paskaa mutta kai tää kaikki johtuu siitä että oon sekoamassa.
ilman teitä ei ois huomista
siispä HUOMISEEN