IRC-Galleria

Ylähuuli

Juuri pari päivää sitten Antun kanssa kehuimme, miten olemme taudeilta säästyneet. No mummo sitten alkoikin kuumeilemaan ja lihaskipuilemaan.
Kotona nyt nyhjötetään, aamulla vielä askareilla olin, mutta papu oli vallan hukassa.

Anttu lähetti tallista lohdutukseksi pari kuvaa, kun Vikupoika syöttää Ylpölle leipää

Ylppö on löytänyt elementtinsä ! Kun Vihtori (1,5 vee) tuli talliin äitinsä kanssa katsomaan kengitystä ja pääsi halimaan Ylppöä (4 vee) selästä käsin, ei hän sen jälkeen ole muuta halunnutkaan. Etujalan kengityksen ajan hän istui muumiponin selässä ja hali " aaaii aaaii". Jos alas otti, alkoi "äääh äääh"-vinkuminen takaisin selkään. Ei ole poni ennen niin kauniisti kengityksessä seissyt

Tänään kun olivat ottaneet hevoset sisään, oli pikku-Viku taas alkanut ähinänsä ja päässyt sitten iltakauroja syövän ponin selkään halimaan. Isoveli (6 vee) Oli sitten päättänyt haluta myös selkään ja ihmispojat siellä sitten olivat vuorotellen istuskelleet. Muumiponi on ollut onnellinen kun on seuraa ja saa samalla rauhassa syödä. Poni rakastaa kaikkea näpertelyä ja touhuamista ja varsasta asti on tottunut siihen, että ihmisillä on välillä omituisia päähänpistoja, mutta ei niistä kannata stressiä ottaa...
Ilmiselvä muumiponi

Nyt on lumi maassa täälläkin. Pari senttiä taitaa olla ja ilma pari astetta pakkasella.
Hevoset saivat tänään hokkikengät ja tilsakumit, aamupäivällä kikkailivat kentällä korkkareissa, mutta kenttä oli pienen lumen alla pinnasta sula, joten yllättävän vähän siellä luisteltiin.

Herkku sai uudet talvirenkaat eteen, nyt kelpaa ajella :D

Vanha auto vaihtui uudempaan herkkuun. Merkki ja malli säilyi samana, mutta vuosimalli ja väri vaihtui.
Ilkeääkö tuollaisella enää töihin ajaa, ajattelevat vielä, että on lomittajilla liian hyvät palkat.
Tosin autohan ei ole minun, Ari sen osti. Minä vaan ajan sillä... ;)

( Mies tuolla takana on kukalie... Kuvattu kaupan parkkipaikalla 5 min oston jälkeen )

Toissapäivänä hevoset purkivat paineitaan kentällä ja yhteisen "täyttä-laukkaa-kurvissa-ja-pierupukki-sivulle"-session jälkeen poni astui etukenkänsä kannalle ja jäi kiinni. Oikean etupolven kautta katolleen ja ympäri, että hiekka roiskui. Onneksi saatiin aikaiseksi vain solmuun vääntynyt kenkä ja umpihiekkainen pöllämystynyt poni.

Eilinen meni pienessä hässäkässä, auto päätti hukata starttinsa (jossa ollutkin pientä viivettä) ja onneksi sain lainata tilavaa perheautoa, millä kävin iltanavetan hoitamassa. Nyt ollaan sitten ilman autoa. Ahdistava olo :(

Tämä päivä meni luennolla (raskasta, ah, niin raskasta).

Olo on ihan orpo autotonna ja kyyditönnä. Ihan kuin olisi kännykän kotiin jättänyt ja korpeen eksynyt. Kerrankin saisi hyvällä syyllä viettää kotipäivää, kun on onneksi vapaatakin, mutta koko ajan vain polttelee, että pitäisi mennä ja kulkea ja lähteä...
Kaikkeen sitä ihminen addiktoituu.

Maastoon piti tänään lähteä, mutta isoruuna kävi niin kierroksilla, että nurkissa hiiviskelyksi homma enemmän suli.
Kentältä kun poistuimme, alkoi jalanpoljenta kiihtyä ja pihassa seljapensasta kierrettäessä luuli Tähti volttauksen alkaneen ja yritti sinkaista postilaatikoille päin. Ihan mahdoton otus
Yritimme sitten mennä Ylpön kanssa edellä, niinkuin joskus on tehty, mutta siitähän vasta Tähti repesi. Pukit ja jalanpotkut joka askeleella tulivat nanosekunnissa.
Lopuiksi sitten Anu talutti Tähteä pitkän matkaa, ennenkuin kärsi nousta taas selkään. Koko ajan silti steppikone soi ja jarrupaloja (leipää) kului. Ylppö vain kyttäili "hirmuisen vaarallisia" koiria ja ponkaisi pienet levadet niiden juostessa ohi (n. 250 kertaa)...

Huomaa kuraisen tarhan ja lisääntyneen väkirehun vaikutuksen. Nytkin pojat ovat käkkineet metsätarhan nurkassa pari päivää tuulen ja sateensuojassa.

Neljän suden lauma on nähty puolen kilometrin päässä tallilta. Onneksi ovat hyvin arkoja ihmisiä kohtaan. Häirikkösudesta ei ole ollut havaintoja viime päivinä...

Täällä oli tänään ihan kaunis päivä aamulla, tuulinen mutta lämmin ilma. Pihatöitä painettiin viitisen tuntia kotona, mutta nyt on piha siisti ja talvi saa tulla ;)

Ratsastin tänään taas ja kyllä kävi poika kuumana. Vähäinen ravisuku pulpahti pintaan ja poika pisteli menemään :D
Joudun itse keskittymään ratsastukseen ihan 150%, mutta sitten pikkumies hakeutuukin kuolaintuntumalle ja kokoaa luitaan läjään ihan kouluratsumalliin. Laukannostotkin otettiin ja siihen riittää pelkkä äänikäsky pienen pohkeen avustuksella.
Aika jännää kun juoksutuksessa ei laukka nouse sitten millään...

Huomiselle (sunnuntai) onkin sitten luvattu myrskyisää keliä ja paljon vesisadetta, hevosilla on vapaapäivä. Saavat ratsupellet olla sadeloimi niskassa ja mennä metsätarhaan suojaan...;D

Siitä onkin kauan aikaa, kun viimeksi on pimeän aikaan ratsastanut. Onhan kentällä valo, mutta kentän ympärillä laitumilla pussipimeässä touhuavat koirat ja ihan varmasti se ylikesy ärisevä susi...
Hevoset ainakin tykkäsivät kovin, olivat pirteitä ja iloisia. Isoruuna possotti sellaista rulla-laukkaa, ettei aikoihin. Vielä kun maassa oli maahan kaivettu puomi, niin riemua riitti. Oli isopoika selvästi katsellut Hissiä telkkarista
Pikkuruuna meni myös reippahasti, mutta väsyi aika pian, kun kentän pohja oli melkoisen märkä ja raskas. Muutaman kerran ravipuomia menimme ja sivullevieviä pohkeita muistelimme. Taluttelin sitten pitkän loppukäynnin.

Talon vanhempi poika huuteli terassilta, että mistä kaupasta olen kissani ostanut. Oli ollut kaverinsa luona kylässä ja ihastunut talon kissaan niin, että käski isäänsä menemään heti kissakauppaan ostamaan hänelle oman kissan. Oli kuulema soittanut isälleen miljoona kertaa töihin...

Muutama päivä sitten ratsastuksen aikana pellolle tuli 4 peuraa. Metsämiehetkin saapuivat parahiksi näkemään peurat, mutta innokas paimenkoirani Taikuli pinkaisi keltaisissa liiveissään ukkojen edelle ja pöllötti peurat pakosalle
Hevoset eivät ehtineet ukkoja juuri nähdäkään, kun jo palasivat autolleen tyhjin käsin... Eivät olleet Taikalle kiukkuisia, naapurin ukkoja kun olivat ja pääsevät uudelleen milloin vaan.

Toissapäivänä heppatouhun rauhoituttua tulivat uudelleen ja saivatkin kaksi peuraa nistittyä. Metsän suojasta olivat ampuneet ja ensimmäisenä ampunut tuttu mies oli heti katsahtanut vajaan parin sadan metrin päähän hevosten tarhaan. Isoruuna oli heilauttanut korviaan ja jatkanut syömistä, mutta Ylppö oli jäänyt katsomaan ja ukot nähdessään oli kipittänyt lähimpään tarhannurkkaan tuijottamaan ja seissyt siinä hievahtamatta puolen tunnin ajan katsomassa kun ukot peuroja käsittelivät. Naapurinsetä oli jo pelännyt, että "pienempi hevonen" oli saanut jonkin shokkihalvauksen

Isoisäänsä tullut on tuo tukkiruuna

Eilen pellolla ratsastettaessa Ylppö imuroi tarkkaan paikkaa, mistä peuroja oli kuljetettu.