IRC-Galleria

"miu on vähän niinku meiän esilapsi"

minä olen

silloin kuin kultamaali loppui eikä toisaalta olisi ollut juuri enempää mitä sillä maalata. hullaannuin siihen antauduin. vuosiin tai ensimmäistä kertaa minulla on koti jossa minun on olla.

katselen kun ovet sulkeutuvat. hissi alkaa nousta. yritän painaa ovenavausnappulaa. hätäkelloa! vihreä nyöri liikkuu käärmeenä rakoa kohti. kuuluu vingahdus eikä hissi pysähdy PYSÄHDY HELVETTI

jos kuristusnyöri, jos lenkin nahkainen liitos olisi ollut yhtään paksumpi.

kirjoitan isännöitsijälle mitä suurimman pettymykseni kauhistukseni siitä ettei hississä ole hätäpysäytystä.

-psykoosilääkkeitä käytetään vaikeaan hikkaan
-se sanoi että sen isoisä on keksinyt karjalanpiirakan

karkoitettu on järjestelmä minusta kauas käärmeen suuhun.
ylisillä tuoksuu vuoristoradalle.

aion luopua järjestä ja tehdä kierkegaardilaiset. minulla on merkitykseni eikä siinä ole mitään ristiriitaista. ihmisen luontainen tarkoitus on pyrkiä onnellisuuteen mitä kullekin tarkoittaa. ainakin minun. masennus on se ääripää missä merkitykset katoavat kuin olisi teennäistä että ihmisen on itse luotava arvonsa. se on enemminkin suuri oivallus - tie on oikea. pitää sisäistää käsitteet eikä eksyä niihin.

kyyniset käärmeet.

siveltimillä hullun hevosen ja kengät nauloilla kiinni ja hullunkiiltona kengitysnaulat.

ja sitten on erikseen estetiikka ars nouveassa siis kahdessa tinkerissä mutta toisessa maailmassani olen voittanut lotossa ja minulla on frieceläinen. olen nähnyt monia ajatuksia c:stä.

näen muut täältä ja tässä etäisyydessä olen jumalainen ongelma.