Mä tiesin tän päivän tulevan ja
osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks
se on aina vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä
vaikka järki sanookin et, nyt on hyvä mennä
mä vihaan hyvästejä vihaan sitä ajatusta
siitä että pikkuhiljaa tutul jengil hajaannutaan
eikä kokoonnuta kalliolle tavan mukaan
vaikka lähtiessä väitän että vielä palaan mukaan
mut se on harhakuva johon haluun uskoo ite
tekee lähdöst helpomman, tunnen et must on siihen
mut mul on kiire mä lyön oven kiinni mennessäni
toivon että löydän jotain yhtä hyvää edestäni
toivon et viel törmätään mut sanon kaiken varalt
hyvästi