IRC-Galleria

Keskiviikkoilta 30.8.2006

Ilta sujui rauhallisesti niin kuin tähänkin asti kaikki illat viimeisen 41 viikkoa.. Käytiin äitin kanssa saunassa, ja mulla oli aivan normaali olo. Kello alkoi lähentyä kymmentä, ja juttelin niitänäitä ircissä ja mesessäkin juteltiin Tepon kanssa josko ois lähdetty grilliltä hakemaan iltapalaa.. Yhtäkkiä siinä sit vaan lorahti kunnolla lapsivedet pihalle, tulppa siinä samassa rytäkässä irti ja minä ihmettelemään että “Joko nyt vihdoin?”.
Hipsin tyyny haaroissa koneelta kylppäriin ja huutelin siinä sit kiltisti pienessä shokkitilassa äitiä paikalle. Hassua nähdä miten oma äiti menee paniikkiin kun lapsen synnytys käynnistyy J Enpä olisi heti uskonut sitä näkeväni.. Pyysin äitiä tuomaan puhelimen että saan Tepolle soitettua uutiset. Daniel sitten kilttinä toikin Tepon Naistenklinikalle kun ressukan oma auto oli korjaamolla. Päivystyksessä vierähti muutama tunti sydänkäyrillä, kun supistuksen supistusta ei tullut. Siinä vaiheessa kohdunkaulaa 1,5cm jäljellä, yhdelle sormelle auki. Lapsivesi oli lievästi vihertävää, eipä ihme johan tässä oltiin 8 pv yli lasketun J

To 0.00

Kellon lähestyessä kahtatoista hoitajat olivat sitä mieltä että edistyminen on niin hidasta että laitetaan tyttö osastolle odottelemaan supistuksia, ja viimeistään aamulla käynnistetään vihreän veden takia jossei itsellään lähde avautumaan. Heipat äidille ja Tepolle ja osastolle lamps.
Siellä vasta olikin hiljaista, muutama tuskastuneen näköinen mamma käveli ison vatsan kanssa käytävällä edestakaisin, mutta suurinosa nukkui ja odotti suurta koitosta.
Aika mateli ja tuntui ettei tästä mitään tule, kunnes 1.04 käyrien mukaan alkoi tapahtua. Supistukset lähti käyntiin ja vielä melkeinpä säännöllisinä heti. Olin jo helisemässä kun koneet temppuili ensin eikä suostunut piirtämään käyriä kunnolla ellen painanut antureita mahaa vasten. Taas tutkimusta ja kahdelle sormelle auki, kaula hävinnyt! Helpottavaa kuulla että edistytään J
Osastolla oli kätilöharjoittelija, joka aikansa kuluksi hieroi mun selkää yrittäen helpottaa kovia kipuja. Lääkärikin kävi pyörähtämässä ja käski seurailla muutaman tunnin tilannetta vielä. Kaurapussi oli ainoa kivunlievitys joka siinä vaiheessa annettiin.
Oksentelu yltyi kolmen pintaan yöllä ja yököt päättivät siirtää mut synnytyssaliin ihan suosiolla. Tepolle puhelua ja kiltti pyyntö josko tulisi pian.

To 3.30

Kävelin edestakaisin synnytyssalia, ja välillä istuin sängynlaidalla kun supistuksen tullessa jalat oli pettää alta. Oksennuspussia kannoin jatkuvasti mukana ja jossain vaiheessa luovutinkin ja siirryin makaamaan vessan lattialle. Vuoroin oksensin ja vuoroin lorisin lapsivettä, mahtava tunne, tai ehkä kuitenkin kaukana siitä. Jokaisen osaston ovenaukaisun kohdalla toivoin että Teppo olisi ovella, että saisin tutun helpottamaan läsnäolollaan kipuja.
Ja kun paha supistusmyräkkä oli päällä näin tutut kasvot.

To 5.00

Vieläkään ei minkäännäköistä kivunlievitystä, tosin ilokaasuun en uskaltanut edes koskea, johtuen jo päällä olleesta pahoinvoinnista. Allas oli vapaana, joten pyysin päästä sinne lämpimään veteen. Hetken oli hyvä jopa ollakin mutta sitten alkoi täys helvetti, tärisin kylmästä vaikka altaan vesi oli niin lämmintä kun olla saattoi. Kun yritin nousta pois, jalat petti tai muuten vaan en kyennyt siihen. Täysi työ ja tuska olikin päästä pois takaisin omaan synnytyshuoneeseen. Huoneeseen päästyä pyysin vihdoin kipulääkettä, ja sain pian petidiiniä (suuri virhe, josta opin ettei enää ikinä)
Oksennusremakka vain yltyi ja olo oli niin kurja ettei voinut enää muuta kuin itkeä. Kivut oli tajuttomat eikä mikään auttanut. Aika mateli mutta onneksi supistukset tekivät tehokkaasti työtään ja olin jo 4cm auki.

To 7.30

Anestesialääkäri pyydettiin antamaan epiduraalipuudutus, ja supistusten välissä se saatiinkin laitettua hienosti. Taivas aukeni. Kivut hävisivät, paha olo katosi.
Nukuin lähemmäs muutaman tunnin epiduraalin voimalla.

To 10.00

6cm auki, joten vielä matkaa finaaliin.. Tuntui kuin ei etenisikään homma vaan olis tyssännyt ihan kokonaan, mutta väärin luulin. Teppo nukkui synnytyshuoneen “isän sängyssä”, ja kävin herättelemässä puoli yhdentoista aikaan sitten.. Kätilö kävi katsomassa 10.45 tilannetta.. 7cm auki. “Eikö tää lopu koskaan?” Pah. Iski outo tunne. Luulin hetken että epiduraalin vaikutus alkaa hiipua, mutta eipä sekään ollut syy.. Tärisin aina supistuksen tullessa, enkä mahtanut tärinälle yhtään mitään. Pidin Teppoa kädestä ja ihmettelin ääneen kun on ihmeellinen paineen tunne. En tietenkään uskaltanut tehdä mitään vaan jännitin tyhmänä koko kroppani ja “pidättelin” tunnetta minkä pystyin. En ensin antanut miehen edes soittaa hoitajakutsukelloa, kun ajattelin että eihän vartissa voi 3cm avautua (: Mutta näköjään voi :P Kätilö tuli katsomaan tilannetta ja hihkaisikin että “ala vaan myötäillä supistuksia, jos tunnet tarvetta ponnistaa niin ihan rohkeasti vain”. Kello oli 11.00 kun olin täysin auki ja ponnistusvaihe alkoi. Teppo ja kätilö pitivät kovasti jaloista kiinni, ja tsemppasivat minkä kerkesivät. Olin aika puulla päähän lyöty että mitä tehdä mutta kummasti sitä vain osasi J 4 pitkää ponnistusta tuotti tulosta. Pieni prinsessa syntyi klo 11.09. Komeilla mitoilla 51cm, 3675g, ja päänympärys 34,5cm. 9 pisteen tyttö! Mitäpä siinä sitten, tihrustin muutaman kyyneleen, ja tietysti olin ihan sekaisin että teinkö sen ihan oikeasti itse omin voimin, ja autoin pikkuisen ulos. Teppo katkaisi napanuoran ja oli suhteellisen polleana tuoreena isänä siinä! Tyttö nostettiin mun paidan sisään ja siinä me sitten katseltiin toisiamme.