En ollut osannut edes kaivata sitä, mutta kun huomasin isän vanhan kauluspaidan lojumassa salissa, ymmärsin, mikä oli ollut vialla, kun en viikkoihin ollut saanut aikaan mitään kaunista. Piirrettyäni valmiiksi herra Keskimmäiselle tarkoitetun kirjeen toisen puolen päätin rakastua jälleen keltaiseen ja alkaa käyttää sitä kuvissa useammin. Odotettavissa lienee niin valoisa viikko, että voisin onnistua jopa maalaamaan sen keltaisen elefantin, vaikkei kuvan tarvitse sitä esittää. En hengitä liikaa, koska tällaisia vaiheita tulee harvoin.
Kirjoitan vain tuntemattomille tai itselleni. Keskimmäistä on pyydettävä osallistumaan muumileikkiimme ja sieniretkelle Tohniin. Kuka muu meitä suojelisi hattivateilta metsässä? Voisin purra niitä, mutta olisi vaarallista satuttaa villiä tohnilaista, joka ei tiedä olevansa hattivatti.
Vielä 22 minuuttia Godspeed you! Black emperoria, minkä jälkeen painajaisia, uusi asunto ja kantele.
(Rakastan mau, koska olen vihreä.)