Muistan kuinka pienenä poikana roikuin hännässäsi jatkuvasti, mutta sinä et edes sähissyt tai raapinut. Tuumasit vain että taas toi roikkuu mun hännäs. Kasvoin, niikuin sinäkin. Olimme erottamattomat nukuit kanssani joka yö, varastit tyynyni koska halusit pehmeän paikan unillesi. Sitten luovuit siitä ja päätit että kyllä tähän mahtuu kissa ja pää. Tuntui turvalliselta kun joku oli aina lähelläni jopa nukkuessani. Aamulla heräsin useita kertoja siihen kun nuolit päätäni. Olit ainutlaatuinen persoona. Minun kissani. Minun ja vain minun.
Tänään 21.7.2009 lensit kissojen taivaaseen. Kuolit käsivarsilleni ja lensit pois. Sait ikuisen rauhan ilman murheita tai huolia. Olet ikuisesti nuori ja onnellinen. Kannoin sinut. Pienen kauniin eläimen kaivamaamme hautaan. Hyvästelin sinut. Suutelin, silitin ja itkin. Käärin sinut ikiomaan pyyhkeeseesi ja laskin hautaan. Tein omin käsin sinun haudallesi ristin, pienen ja niin vaatimattoman, mutta kuitenkin niin puhtaalla rakkaudella. Nousin ja sanoin viimeiset sanani sinulle "Rakastan sinua ikuisesti Mona, minun kissani" Käännyin ja kävelin pois. Voi kuinka toivoin että olisit naukaissut vielä viimeisen tervehdyksesi ennen taivaaseen astumistasi. Kävelin pois yritin pitää itseni kasassa,mutta en onnistunut. Mutta tiedän että sinulla on nyt kaikki hyvin siellä ylhäällä.
Rakastan sinua ikuisesti<3 Toivottavasti katselet minua sieltä taivaalta ja luet tätä tekstiä. En pystynyt sanomaan sinulle näitä sanoja silloin mutta nyt luen tämän sinulle Mona. Kissoista Tärkein.