IRC-Galleria

Olin pari päivää vanhempieni mökillä, hiljaisuus tuli tarpeeseen. Seisoin matalassa vedessä ja seurailin pikkukalojen polskimista. Äiti on vanhentunut, oikeastaan varsin kauniilla tavalla. Murherypyt hänen otsassaan ovat silottuneet. Jännä miettiä miten aika jättää jälkensä kaikkeen, kehoonkin. Omani on täynnä arpia, känsiä ja kovettumia. Käsiä katselen usein, kellertävän karheat duunarin kädet. Tätäkö minä olen?

Kuukautiskivut ovat pahentuneet ajan kanssa, pelkästään kipu pakottanut kääntymään sisään päin. Lääkkeet ovat osoittautuneet hyödyttömiksi, kuin karkkia söis. Jollain masokistisella tavalla jopa pidän niistä, tunnen olevani maassa kiinni. Koen itseni fyysisenä olentona. Mulla kun on taipumusta leijua muutama sentti maapinnan yläpuolella.
Kummaa olla lomalla, en tiedä mitä tällä ajalla tekisi. Tuntuu kuin sitä olisi loputtomasti, mutta päivät menevät silti hurjan nopeasti. Ärsyttää käydä ajotunneilla, ei voi reissata vapaasti. Ei olis koskaan arvannut tästä tulevan näin iso rasti.