"Mä lähen nyt menee enkä mä haluu nähdä näitä enää koskaa. Mä en haluu nähdä ketään näistä ihmisistä enää koskaa ymmärrättekö te! Joku on perkele puhkonu renkaat mun pyörästäni!"
Vuosia sitten me ostettiin sormukset, jos sovittiin et tavataan vielä
Nyt mä istuin Ilveksen aulassa, olin odottanut tunnin siellä
Ennen kun paikalle saapui yks vanha mulkku, mulla meni sätkä väärään kurkkuun
Kun se sano "Minä olen töissä apteekis, mut kouluttaudun lentokapteeniks"
Sanoin aha, no raha ei paina, kun annat väärät lääkkeet ja joku on vainaa
Niin, ja mitä sinä yläilmoissa kun vaimosi juoksee naistenilloissa
Se vastas "Raimssi, mitä sul on mielessä, veikkaan et kaikki taitaa olla pielessä"
Kerroin että päinvastoin, oon muusikko ja alallani suureksi kasvoin
refrain:
Ne runkkarit nenäkkäät, toivon etten niitä enää nää
Ne kaikki oli niin olevinaan, ja niin täynnä elämää (2x)
En uskaltanut puhua muille, joten luokan ujointa lähestyin
Taisin joskus työntää sen rappusista kun sen pienoismalleja väheksyin
"Ai moi raipe, mä muistan kyl kun otit pyörästäni venttiilit"
Sanoin et heh, olin aika poika vain, ja sä kait tajusit mun leikkini
No siitä oli tullut uskovainen, joten ei se saanut olla mulle vihainen
Ja kun se kerta usko kaiken, päätin heittää yhen valheen valkoisen
Väitin sille olevani kaupungin virassa, se sano "Juma, onnea uraan!"
Mutta olen kaljavarkaana siwassa, siis aloin itkeä niin pirun lujaa
Mä itkin et:
refrain
En ollut vieläkää unohtanu Ullaa, se makas jonku bodarin kainalossa
Ei ollu paljon sanottavaa siihen mulla, veltto ja kyyninen räkänokka
En ollu unohtanu myöskään Millaa, se suuteli jotakin asentajaa
Mä tanssin alasti parketilla, ja seuraavaks makasin asfaltilla
Ja huusin et "Te runkkarit nenäkkäät, te ette mua ikinä enää nää! Ootte saatanan hienostelijoita, eikä teillä oo elämää!"
refrain