IRC-Galleria

ei voi olla totta. vaikka onhan se,

pieni ihminen saa hymyn huulille,
spontaani kysymys "leikitääkö?"
toinen, ystävä aikojen takaa, istuu vieressä ja hymyilee,
ei minua kuitenkaan tunne enää.

on isä, on äiti, vilma ja pikku piip,
punainen ja valkoinen, täydellinen leikki.

"ja sit tääl olis jooko tällänen",
naurattaa ja tekee mieli laulaa,
"sovitaan", sanon ja hymyilen,
on vielä vähän aikaa.

pian leikki loppuu, katseet vielä kerran kohtaa,
punainen ja valkoinen,
hymyilee ystävä menneisyyden,
toivon, ehkä joskus teidät vielä tapaan.