en voi ehkä muuta sanoo ku et ikävä.
ei, se ei satuta ihan kamalast, se vaan tuntuu kurjalta.
mut siit selviää, kyllä.
ootte mun, oon teiän.
te, joitten kans oon kasvanu kokoajan, kirjaimellisesti. kaikki tappelut, naurut, itkut, sovinnot. .. rakastan teitä ihan satakuuskytseittemännolla. <3
te, keiän kans oon saanu sotkee kallioita kepappipiknikin merkeissä, .. enkeleit ja veikeitä eläinmakaroonei. <3
siä, kenen kans ranskanleipä maistuu kaikkeinparhaimmalta keskellä kauneinta nurtsia, <3
siä, kenet toivoinko viel kohtaavani. tää ei jää tähä, <3
siä, kenen kans itkeminen vihreessä huoneessa ei tunnu niin julmalta, <3
te, keitten kans ei oo koskaa tylsää, on kyseessä sit hirsistä rakennettu paratiisi tai leffankatteluhetki ruokamättöjen kanssa, <3
.. kaikkein parasta, teis kaikissa. arvatkaa mikä?
. . . saan olla just sellanen ku oon, ei mua käännetä pois. <3