Oli
Uskomattoman
Leppoisia
Unelmia
Siellä
Suunattoman
Avarassa
Onnelassa.
Läikytin
Itsekin
Kyyneliä
Illalla,
Vaikkei
Ajatukset
Ahdistaneet.
Kotiin
Ihan
Ikävöin
Tosin
Onhan
Se
Kaukanakin. (...Kotkassa/Kymissäkin.)
Aina
Ihmettelen
Kuitenkin
Ihmisyyttäni.
Luulen
Luottavani
Elämään,
Ehkä
Tosissani
Eiliseen.
Niinpä,
Koska
Itse
Nautin
Sateesta,
Uskon
Luottavani
Läpi
Elämän.