IRC-Galleria

No need to talk - do the moonwalk.

Kuinka monta rumpalia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
- Viisi. Yksi vaihtaa sen ja loput neljä keskustelevat kuinka hyvin Neil Peart olisi sen tehnyt.

Noniin.. nyt kuuluis sit nauraa.

Miettisin et olisko aika tehdä elämällä jotain järkevää. Tulin siihen lopputulokseen, että juu ei. Piste.

http://www.youtube.com/watch?v=2tGieanN5JQ

Jaahas, ja sit naimisiin! :D

Ei uskois, vai mitä?

Lölleröööööööööööööö<3<3<3<3<3<3

"Suomi-ilmiö 2008" -konsertti pidettiin 9.8.2008 lauantaina Ratinan stadionilla Tampereella ja esiintyjinä olivat (esiintymisjärjestyksessä) PMMP, Ismo Alanko Teholla, Popeda ja Eppu Normaali.

"Rätinään" olin tietenkin hommannut kenttälippuni jo ajoissa Eppujen takia, sillä tiedossa piti olla tämän vuoden ainoa keikka heiltä.

PMMP:tä tuli vain vähän katsottua ja vaikka en itse oikein kyseisiä mimmejä kuuntelekaan, niin kyllä siellä tuli jalkaakin vähän kompin mukana poljettua ainakin sen "Rusketusraitojen" aikana.

Ismo Alanko Teholla oli aika mielenkiintoinen kokoonpano ja ilmestys. Yhtyeessä ei ole kuin kaksi jäsentä, Alanko itse ja sitten multi-instrumentalisti Teho Majamäki. Biiseistä nyt "Levottomat jalat" jäi mieleen. Ihan jees show.

Popedan keikka olikin aika kovaa meininkiä alusta loppuun. Ensimmäinen kertakin kun Popedan näin livenä ja oli ihan kiva yllätys, että ei se nyt niin paska bändi ole. Ihmettelen näin jälkeenpäin, että miksiköhän en Popedaa ole kuunnellutkaan! Kyllähän muutaman hitin Popedaltakin tunnistin, mutta oli niillä ihan hyvää muutakin materiaalia. Pate mainitsikin kuvattavasta DVD:stä, joten olisikin hienoa jos tämmöinen ilmestyisi niin voisi fiilistellä sitten myöhemminkin, että tulipahan tuollakin oikein paikanpäällä oltua. Hyvä tietenkin olisi minun mielestä, että Eputkin olisi kuvattu...

Tällä kertaa Eppujen keikka jäi todella vaisuksi verrattuna lämmittelijään Popedaan. Eppujen setin aikana, vasta kun Popeda-yhtyeen keulakuva Pate Mustajärvi liittyi mukaan laulamaan muutaman veisun, yleisö antoi isot suosionosoitukset. Muuten Eput vetivätkin, ehkäpä liian hittipainoisen ja tasapaksun, mutta erittäin varman keikan. Noin kahden tunnin verran Eput soittivatkin ja ihan mukavilla biisivalinnoillakin.

Epuilta kuultiin (ei järjestyksessä):

Syvään Päähän (intro)
Suomi-ilmiö
Puhtoinen Lähiöni
Tahdon Sut
Murheellisten Laulujen Maa
Akun Tehdas
Kun Valot Tulevat Vastaan
Näin Kulutan Aikaa
Linnunradan Laidalla
Afrikka, Sarvikuonojen Maa
Kitara, Taivas Ja Tähdet
Tähdenlennon Tiellä
Ei Sankariainesta
Hiljaa Huomiseen
Suolaista Sadetta
Huummetta
20 (60) Vuotta Sikana
Ruba
Ei Säästä Perheen Koiraakaan
Kaikki Häipyy, On Vain Nyt
Baarikärpänen
Tahroja Paperilla
Joka Päivä Ja Joka Ikinen Yö
Vihreän Joen Rannalla (Kauan Sitten)
Urheiluhullu
Pimeyden Tango

Iron Maiden
Somewhere Back In Time World Tour 2008
Olympiastadion, Helsinki, Finland 18.7.2008

Lämppäreinä soittavia esiintyjiä Avenged Sevenfoldia sekä Lauren Harrisia (Steven tytär) en nähnyt.


"Huutakaa minulle, Helsinki!" totesi Maidenin vokalisti Bruce Dickinson useaan otteeseen Olympiastadionilla. (Todella hauska ja energinen kaveri lavalla ja sen ulkopuolellakin!)

Maidenin viime visiitistä olikin aikaa noin pari vuotta. Viimeksi Suomessa ollessaan he soittivat uuden albumin "A Matter Of Life And Death" kokonaisuudessaan ja pari hittiä. Tällä kertaa oli aivan erilainen show. Tämän kiertueen tarkoitus on siis nimensä mukaisesti palata takaisin Maidenin kulta-aikaan eli siihen niinkin ihanaan 80-lukuun. Settilistaan on napattu biisejä "The Number Of The Beast" -, "Piece Of Mind" -, "Powerslave" -, "Somewhere In Time" - ja "Seventh Son Of A Seventh Son" -levyiltä. Lisäksi kiertueella kuullaan myös Maidenin kova nimikkobiisi ja yllättäen "Fear Of The Dark". Maidenin lavarekvisiitta oli helvetin hieno suoraansanottuna viitaten 80-luvun "Powerslave" -teemaan. Tuttu maskottihahmo Eddie nähtiin taas ja liekkejä, kipinöitä ja pamauksia nähtiin myös keikan loppupuolella.

Keikka oli loistava ja yleisökin oli niin hyvin mukana ja luomassa tunnelmaa, että Bruce ihmettelikin, että voihan vittu kyllä sitä ehdottomasti Suomeen pitää jatkossakin tulla ja kiitteli suunnattomasti. Sehän on sanomatta selvää, että Iron Maiden on yksi tyylinsä suunnannäyttäjiä ja sen jäsenet erinomaisia soittajia. Iron Maidenhan on... no Iron Maiden.

Itselläni nyt ei taas ollut mitään ihmeellisempiä odotuksia keikan suhteen kun ensimmäinen kerta oli kyseessä. Settilistan nyt tiesin jo etukäteen ja se sisältää juuri kappaleita Maidenin lempilevyiltäni. Kyllä se jo jonkin aikaa on takaraivossa ollut sellainen tunne, että Iron Maiden on kova bändi. Itselleni on aina vähän käynyt sillä tavalla, että bändin livenä näkemisen jälkeen alkaa arvostaa oikein kunnolla sitä bändiä ja sitten jos ei ole kovin tutustunut ollut siihen bändiin, niin sitten se mielenkiinto siihen alkaa nousta. Niinhän se yleensä menee. Näin siis kävi tälläkin kertaa Maidenin kohdalla.

Jäsenet:

Bruce Dickinson; laulu
Nicko McBrain; rummut
Steve Harris; basso
Dave Murray; kitara
Adrian Smith; kitara
Janick Gers; kitara

Settilista:

01. Intro (Transylvania): Churchill's Speech
02. Aces High
03. 2 Minutes to Midnight
04. Revelations
05. The Trooper
06. Wasted Years
07. The Number of the Beast
08. Run to the Hills
09. Rime of the Ancient Mariner
10. Powerslave
11. Heaven Can Wait
12. Can I Play With Madness?
13. Fear of the Dark
14. Iron Maiden
ENCORE:
15. Moonchild
16. The Clairvoyant
17. Hallowed Be Thy Name

Näin pääsi käymään, että Bruce Springsteen and the E Street Band rokkasivat loppuunmyydyllä Olympiastadionilla Helsingissä Magic-kiertueellaan 44 000 ihmiselle! Ja minä olin yksi niistä!

En ollut kauheasti perehtynyt "The Bossin" tuotantoon ennen keikkaa, joten en tunnistanut kuin kuuluisimmat hitit. Voi siis sanoa, että kuuluin siihen porukkaan lähinnä, jotka odottivat "Born in the U.S.A.:ta" ja "Born to Runia". Aluksi mietin, että lippuhinta 74 € oli älytön, mutta sepä kannatti maksaa!

Bruce Springsteenin keikkoja onkin kehuttu ja ylistetty paljon ja en yhtään ihmettele. Omin silmin se pitää nähdä ja kokea. Heti ensimmäisestä biisistä viimeiseen asti Brucen ja yleisön välillä tapahtuu jotain niin maagista. Ikä ei selvästikään ollut mikään este myös Brucenkaan kohdalla, sillä lavalla tuli pompittua, huudeltua ja liuttua. Välillä monesti myös aivan melkein yleisön seassakin tuli käytyä. Todella energinen ja kova esiintyjä. Rento sälli, loistava karisma.

Hyvä fiilis ja letkeä meininki pitivät menoa varsin nautittavana noin klo 20:00:sta klo 23:00:een asti. Kyllä, kolme tuntia poppoo lopulta soitti, joka oli todella mukava yllätys ja rahanvastine. Odotetut hitit tuli sekä uusia kappaleita. Myös yleisön toivebiisejäkin Bruce ystävineen soittivat.

Ehdottomasti yksi parhaista koskaan näkemistäni konserteista! Toivotaan, että pomotus jatkuu vielä kauan!

Settilista:

Night
Out in the Street
Radio Nowhere
No Surrender
Hungry Heart
Spirit in the Night
Summertime Blues
Sherry Darling
4th of July, Asbury Park (Sandy)
I'll Work For Your Love
Candy's Room
Youngstown
Murder Incorporated
The Promised Land
She's the One
Livin' in the Future
Mary's Place
Point Blank
The Rising
Last to Die
Long Walk Home
Born in the USA
Badlands
Girls in Their Summer Clothes
Tenth Avenue Freeze-Out
Born to Run
Rosalita (Come Out Tonight)
Dancing in the Dark
American Land
Santa Claus Is Coming to Town
Twist and Shout

YLE:n pätkää: http://areena.yle.fi/toista?id=1366448