IRC-Galleria

On se vaan kumma. Kokonainen päivä ylimääräistä aikaa tehdä joko jotain kivaa tai hyödyllistä. Mutta ei. Siinä se lehmä vaan istuu persiillään ja juo kahvia ja kello on jo vaikka mitä. Ja sitten se keksii koko ajan jotain selityksiä miksi mistään ei tule mitään. Ulkona sataa räntää, ton pikkuapinan saappaita ei löydy mistään, täällä on sotkuista, melsun tuulilasinpyyhkijä ja pakoputki on rikki, lopputyötä ei edelleenkään ole kirjoitettu sivuakaan, nenän alla on aivan järjetön finni. Siinähän sitä jo onkin. Vastoinkäymisiä. Taitaa olla PMS.

Heeeiii.. Mä olen "26,43v" tänään! Mielenkiintoista. Se on jo aika lähellä 27:aa ja se taas jo käytännössä sama kuin 30. Kulta odottaa innolla mun 27v. syntymäpäivää, koska hän on kuulemma niin ylpeä kun ajattelee että tyttöystävä olisi "27v" se on kuulemma aivan helvetin seksikäs ikä. No ainakin jotain seksikästä sitten. :D

Kai sitä ihan oikeesti on tulossa vanhaksi kun ei enää muka edes kiinnosta ikinä lähteä mihinkään. Siis juhlimaan. Tai jos joskus niin se on kyllä todella harvoin. Sitten tuleekin juhlittua kunnolla ja taas ei vähään aikaan tee mieli lähteä. Vielä vuosi sitten olisin voinut lähteä viihteelle vaikka joka viikonloppu, jos ois ollu lapsenvahti.

Tätä kai se nyt sitten on. Mökkiytyminen ja kolmenkympin lähestyminen. Ei vaan nappaa ja jos on tuon toisen puoliskon kanssa kahdenkeskistä aikaa, tekee mieli vaan röhnöttää ja kiehnata toisen vieressä sohvalla ja kattoo leffaa. Vaikka on tosi kivaa vaan olla kotona, mulle tulee näköjään kriisi. Siitä ettei enää kiinnosta. Ja siitä että ihan oudot asiat on alkaneet kiinnostaa. Koska se väistämättä on merkki ikääntymisestä. Seuraavaksi ostan kävelysauvat ja tehosekoittimen TV Shopista.

Ja minä aattelin että MUSTA ei koskaan tule semmoista.. semmoista.. Aikuista! :D

Vähäkö oli ihanaa herätä aikasin tänään, keittää kahvit ja istahtaa koneelle hetkeksi. Ja vielä ihan rauhassa! (kiitos aamupiirrettyjen ja puolison vuorotyön :)) Joskus on just sellanen olo että haluaa olla ihan rauhassa, minulla kyllä todella harvoin, yleensä on kultaa ikävä jo kun se pukee takkia päälle..

Aamupiirrettyjen jälkeen lähdetään pupun kanssa ulos kävelylle. Ihana viikonloppufiilis! Ja ansaitusti, kun selvitin eilen protetiikan kokeen ihan kivasti. :) Hyvä minä! Oikeesti- mikään ei voi pilata tätä päivää!

Ainakin mun elämä. Nykyään, ei se ennen näin jännittävää ollut. Meidän perhe on todella outo, mikään ei enää yllätä, oikeasti.

Sain yllättäen tietää että minulla on veli. Isoveli. Huvittavaa, kun sellaisen olen aina halunnutkin, mutta en kyllä odottanut että sellainen enää tässä elämän vaiheessa tupsahtaisi esille.

Vaikuttaa vielä kaiken lisäksi aika mukavalta tyypiltä. Mikäs siinä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)