Kuva 1980-luvulta. Luultavasti 1986, ehkä 1987.
Ajattelin laittaa yhden vanhan runoni Rakkausrunot.fi:stä, missä on satoja runojani vuosilta 2007 - 2013 nimimerkillä u roskala. Tulkoon heti sanotuksi etten koe olevani runoilija, runoilulla on hyvin marginaalinen merkitys elämässäni. Runoni eivät yleensä ole faktaa vaan fiktiota, tai faktiota, toden pohjalta nousevaa ja siihen limittyvää sepitelmää. Runous on minulle tapa tarkastella kieltä ja siihen liittyviä ilmiöitä, provokaatiota ja propagandaa, kuinka asioista voidaan puhua ja millaisia mielikuvia se synnyttää. Ystävällisellä ironialla, itseironiaa unohtamatta. Jos siis kirjoitan vaikkapa rakkausrunolta vaikuttavan runon, se ei ole rakkausruno, vaan tarkastelu rakkausrunon tematiikasta ja rakentumisesta. Joitain poikkeuksia toki on, tämä Rakkausrunot.fi:stä poimittu vanha runo kuuluu niihin. Sataprosenttista faktaa...
Heips!
ENSIMMÄINEN SUURI RAKKAUTENI
hoipuimme baarista nojaten toistamme vasten
minulla oli vain sänky
ei edes peittoa
ja olisimme voineet lämmittää toisiamme
mutta en tahtonut koskea sinuun humalassa
vaikka
vähän loukkaannuit ennen
sammumista
jäit luokseni asumaan
minä hain raskaana olevan exän luota peiton ja
muita tavaroita
teimme sen selvinpäin
yksi harvoja selviä päiviäni ja kohta sen jälkeen
tapahtui että otin barbeja vähän liikaa
kaaduin naamalleni jäiseen pihaan
naapuri kuuli kopsahduksen
ja katsoi ikkunasta ja nähdessään minut rähmälläni
kantoi asuntoon
seuraavista päivistä en paljon muista
mutta olin kaatuillut ympäriinsä ja huutanut sinulle
haukkunut sinua
syyttänyt että olet varastanut barbini
enhän voinut uskoa että olen taas syönyt kaikki
kävin vimmaisesti kätköjäni läpi
yhtään ei löytynyt enää
pahus
tullessani tolkkuihini
huomasin että sinä olet
poissa
hidastuttavien vastapainoksi hommasin
päinvastaista
siis nopeaa
ja itku kurkussa haeskelin
sinua kaikkialta
lopulta löysin sinut erään vanhemman naisen luota
ja hän sanoi että
olet vain juonut ja itkenyt
lohdutuksesta piittaamatta
istuit keittiössä kun menin hänen kanssaan suihkuun
ja suihkusta tultuani
heitit kaikki nopeani suuhusi, iskin sinua
poskelle ja
ne lensivät pitkin lattiaa
pyysin anteeksi, lupasin muuttua
heitimme aineet vessanpytystä alas
läksimme ystäväsi luota
kotiin
rakastimme toisiamme herkkinä ja hurjasti
mutta tahti kiihtyi
olimme hukassa itseltä
ja siksi myös toiseltamme
sinäkin vedit viinan kanssa pillereitä silloin tällöin
ja minä olin myrkytystilassa kaiken aikaa
lopulta lähdit
sanoit ettet jaksa enää pelätä
milloin koittaa aamu että olen kylmänä
vierelläsi
Tapahtui joulukuussa 1987 - maaliskuussa 1988.
Palasin exän luo.
Poikani syntyi toukokuussa 1988.
JA KUITENKIN:
monena vuonna
joulun lähestyessä
muistin sinut ja suuren
rakkautemme
Menin naimisiin exän kanssa ja tulin uskoon, erosimme. Poika jäi minulle.
RAKASTAN JOULUN AIKAA
Rakastan joulun aikaa
muistosi ei enää satu sydämeeni
sillä tapaa
on niin paljon muistoja
satuttaviakin
ja minä nautiskelen hiljaisuudesta
aattona
istun kynttilänvalossa ja rentoudun
yksin
tässä hartaassa hiljaisuudessa
jossa myös kipeitä tunteita hetkittäin liikahtelee
ja sisikunta vavahtaa
ja vuosien aikana tekemäni virheet raastavat
välillä julmastikin
pidän siitä
menneisyyteni ja kipujeni kohtaamisesta
suostua katsomaan silmiin
omia haavoja
myöntää ne ja olla sinut
itsensä kanssa
levätä vain hiljaa
rakastavan kaikkeuden hoidettavana
joulun hiljaisessa
sykkeessä
ja lempeässä valossa
hän ei jäänyt seimeen
vaan meni pidemmälle ja loppuun asti
kauniisti soi jouluyössä
hyvyyden ääni
Poika muutti muutti omilleen 2006. Hän on nyt samanikäinen kuin minä olin silloin, parikymmentä vuotta sitten.
Kolmeosainen runo kursivoituine välispiikkeineen kirjoitettu 23. 12. 2007. Sombut muutettu barbeiksi (sanasta barbituraatti) 4. 2. 2008, jolloin laitoin runon Rakkausrunot.fi:hin, koska siellä olevan säännön mukaan lääkeaineiden nimeltämaininta ei suotavaa. Copy pastattu IRC-gallerian blogiin 7. 2. 2013.
[07 02 13]