Tuo rakkaus pukeutui punaiseen viittaan,
hymyillen hyräili rakkauden säveliä.
Silmissään loisti kirkkaus ajaton,
oli hällä hyvyys lempeys rajaton.
Vaan minne hän katosi, sitä tiedä mä en,
vierelläin vain viitta, tuo rakkaudenpunanen.
Kurotan käteeni, tuon viitan punaisen,
käärin mä siihen, taas särkyneen sydämen.