IRC-Galleria

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.
Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.

Ole kiltti ja kopioi tämä edelleen omaan päiväkirjaasi, jos olet sitä mieltä, että homofobia on väärin!

Tuli taas heitettyä muutaman päivän Vantaan reissu Teijan, Janskun ja tietty Nicon kanssa. Voi että ku noi lapset oli niin herttasia automatkalla =) Ite oisin kyl voinu olla paljon pidempääkin siellä, ku pikkuserkulla on sellanen kahden kuukauden ikäinen prinsessa. Sunnuntaina kävästiin taas Korkeasaaressa (ja nyt nähtiin muuten leijonat, lumileopardit, tiikerit jne. eli viilee ilma on ehkä parempi käydä) ja eilen pyörittiin Kampissa ja Itiksessä. Tänään olikin sit pakko käydä vielä Ikealla shoppailemassa ennen kotiin lähtöä =)

Nyt täytyy sit nauttia loput kaks viikkoo lomaa kotona (tai siis tenttejä, leikkikansiota ja päättötyötä väkertäen).

Toivottavasti pääsis vielä kerran käymään siellä tän vuoden puolella.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

VASTAA OMAN NIMESI ALKUKIRJAIMELLA.
Eli jos nimesi on Hemuli, keksi sanat H-kirjaimella. Haasta sitten kolme kaveria tekemään sama.

Olen: Tanja
Haluan: Työpaikan, tonneja =)
Minulla on: Taitoa
Vihaan: Tuijotusta
Pelkään: Tornadoja
Kuuntelen: Trancea
Pohdin: Tunteita
Rakastan: Tuttuja
Minuun koskee: Tuska
Minä aina: Tanssin
Minä en ole: Tunneköyhä
Laulan: Tytöt tykkää
Itken: Turhuuksia
En ole aina: Tyytyväinen

Tuli sitten tällä viikolla kutsu minun erittäin Rakkaan ystäväni häihin! Oonhan mä siis tienny häistä jo pitkään, mutta kyllä se sydäntä lämmitti kummasti kun kutsun aukas. Mä oon ihan mielettömän onnellinen Teidän puolesta. Ootte kyllä niin ihana pari ja sovitte toisillenne täydellisesti! En voi muuta sanoa ku et Rakastan teitä mielettömästi!!! Ja polttareissa nähdään ennen h-hetkeä =)

Oli sitten isukin 50-v. pippalot lauantaina... Viinaa tuli kiskottua ahkerasti ja jopa baarissa oltua. Mutta onneks ei vähään aikaa ole siellä päin juhlia tiedossa. Tappeluitahan siellä tietty oli jonkin verran, sehän on ihan sääntö =)

Niin se vaan on sit jo takana eka kouluviikko. Toisaalta oli ihan kiva palata sinne, saapahan kerta päivään hyvää ruokaa ja tuli taas tietty rytmi. Mut oishan sitä mielellään lomaillu pidempääkin. No, eihän tässä olis enää ku jouluun asti koulua ja jos sitten pääsis vihdoinkin töihin unelma-ammattiin =)

Plaah, eilen sit palattiin takasin kotia. Ei ois kyl vielä tehny mieli yhtään... Kiva ajomatka oli, lämmintä ku oli ihan vaan pikkasen =) Ja auto oli pakattu, sanoisinko et ihan täyteen... Viime yönä sit purinkin olkkarista Nicon puoliparvea , ku eihän se sitä edes käytä. Sit tänään kasasin sille sellasen lokerohyllyn, minkä ostin Ikeasta. Nyt pitäiskin keksiä, et millä saan sen parven roudattua siskon luo varastoon =) Kämppä on ku hävityksen jäljiltä, ahistaa!

Käytiin sit keskiviikkona Korkeasaaressa ja meinas muuten itku päästä menomatkalla. Netissä ilmotettiin et perille pääsee ku kirjottaa naviin joku Marsalkantie tms. No minäpä kirjotin ja pari kertaa jätin sen ohjeet noudattamatta ku tiesin et sinne mennään Itäväylää pitkin, mut sit meni hermo ja aloin totteleen sitä ku se mollas mua koko ajan. Niin vaan sit päädyttiin seikkaileen Pasilaan ja mä tykkään niin hirmusesti ajella tuolla Helsingissä. Sillo meni hermo ja navi kii ja summassa ajelemaan ja rukoileen äitiä apuun mielessä... Lopulta alko jänskättää sen verran et yritin vielä navia ja sit sieltä löytyki kohteeks ihan Korkeasaari, mitä siitä ei täällä Sotungissa löytyny... Perille siis päästiin parin ärräpään ja useamman hukkakilometrin jälkeen.

Oli aivan ihania eläimiä, Amurin tiikerikin makas ihan suoraan lasissa kiinni. Mahtava otus!!! Paviaanien luona ei erottanu kunnolla et kuka on oikee paviaani ja kuka Nico ja kuka Ansku =) Mut ilmeisesti oikeet henkilöt otin takasin mukaan, sillä ei ne ainakaan vielä ole alkanu seinillä kiipeileen ja persettään esitteleen =) Täytyy kuitenkin vielä olla varuillaan pari päivää ja tarkkailla niitä kunnolla....

Ja mä muuten haluun "kämpän" Kulosaaresta!!!! Oli just mun tarpeisiin sopivan kokosia "mökkejä". Antakaas siis mulle viidstä kymmeneen miljoonaa. Nyt heti!!!!

Vanhoja muistojaki tuli mieleen Hertsikan kohdalla, vanha työpaikka ja Helsingin "heila" (terkkuja vaan Maralle) =)

Huomiseks olin suunnitellu vielä sitä Suokkia, mut ei taida jalkapohjat enää jaksaa. Jos sitten ens kerralla ottais senkin ohjelmaan mukaan...

Käytiin sit (minä, Nico ja Ansku) maanantaina Lintsillä. Ajettiin eka autolla Tikkurilan asemalle ja siitä sit piti mennä junalla Pasilaan, mut kappas kummaa, mentiin Helsingin asemalle asti... Ei sit muuta ku kyseleen et millä päästään yks asema taakse päin..

Ostin pelkästään Nicolle sen alle 100 cm Pikkuhupi-rannekkeen. Oli muuten jätkä innoissaan laitteissa. Oli ihan kiva iteki käydä sen kanssa niissä, ku aikuinen pääs ilmasiks mukaan =) Kyllä se toi Anskuki nautti laitteista. Vielä lähtiessä se halus käydä uudestaan Nicon seurana Hepparadalla =) Nico ja Ansku kävi kaikissa laitteissa vähintään kaks kertaa, joten sille rahalle ainakin löyty katetta!

Illalla sit lähettiin kymmenen aikaan käveleen takasin Pasilan asemaa kohti ja sinne päästyämme kierrettiin eri laitureilla, eikä oikeeta junaa meinannu löytyä. Onneks sit saatiin apua, et mistä se meidän juna lähti. Uni tulikin sit hyvin ku perille päästiin.

Tiistaina taas vaan oltiin, mitä nyt pyörähdettiin Jumbon Cittarissa. Illalla mä kävin ihan itsekseen Ikeassa kattomassa valmiiks et mitä käyn noukkaamassa matkaani sieltä perjantaina =)

Saa nähdä, aattelin et tänään (keskiviikkona) kävisin Suokissa, mut kahtoo nyt et jaksaaks sitä...