jk2 jäi haaveeksi. kisat alkoivat jäljellä joten kyllä sen tiesikin et vauhti on kovaa. alla persiilteen mennyt jälki viikko takaperin, jota en sitte päässyt korjaamaan tuan nilkan takia.
janatyöskentely oli haparoivaa mut ajan puitteissa ja heti lähdettiin oikeaan suuntaan. eka keppi löytyi ja sit mentiin pitkään ilman kepin keppiä. koira aina välillä nosti kuonon maasta ja jäi tuijottamaan kaukaisuuteen. aikani sitä seurailin sitten vihelsin pelin poikki ja olinkin eksyksissä vieraassa metsässä. suuntavaisto ei pelannu ja pieni paniikki alkoi iskeä. juu olihan mulla järjestäjän antama puhelinumero mukana mut puhelin tietenkin autolla..
no muistelin siitä sitten missä suunnassa aurinko oli autoon nähden ja eikun sinne päin. koiralta olin jo ottanu valjaat pois ja se innoissaan juoksenteli sinne tänne. n.10minsan päästä onneksi näkyikin hiekkatie jonne olin jättänyt auton. koira kiinni ja arpomaan kumpaan suuntaan lähtisi. hetken käveltyäni tuli se toinen avoimen koirakko vastaan. olivat kanssa pahasti eksyneet jäljeltä ja kun yhdessä aprikoitiin oikeaa suuntaa niin selvisi et olivat sitte tarponeet meidänkin jäljen poikki ihan huolella. näitä sattuu.
intoa mulla ei ollu enää esineruutuun asti jote yksi esine löyty ja tottiskin meni tooosi huonosti.
kolmosessa olisi ollut kiva kisata kevään ekoissa kisoissa mut kakkosta sit edelleen
nilkka oli tukevasti teipattu ilmastointiteipillä, jote vaa pientä särkyä havaittavissa.
ei paha