Toisaalta on aika sairas ajatus, että ihminen on osa luontoa. Siis silloinhan ihminen on osa Jumalaa, Jumaluutta. Tietysti näin on jossakin mielessä, koska Jumalahan menettäisi tarkoituksensa jos ihmistä ei olisi. Siinä mielessä ajateltuna ihminen ja Jumala on kai kokonaisuus jota maailmaksi kutsutaan.
Sitä ihmettelen miten Spinoza perustelee sen että ihminen voi käyttää eläintä ihmiskunnan hyväksi miten tahtoo? Vaikka ihminen siis onkin osa Jumalallisuutta ja Jumalaa, eikös Spinozan logiikalla eläintenkin pitäisi olla Jumalallisia. Vai onko järki se seikka joka tekee ihmisestä niin jumalallisen?
Mutta mitä se Spinozan höpinä luonnosta sitten on, että ihminen on osa luontoa? No eikös eläin ole? Vai tarkoittaako Spinoza luonnolla kenties jotain muuta kuin vain ympärillämme olevaa luontoa, joka koostuu eliökunnasta?
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (39)
-
▼
2007 (52)
- ▶ joulukuu 2007 (3)
- ▶ marraskuu 2007 (6)
- ▶ lokakuu 2007 (3)
- ▶ syyskuu 2007 (6)
- ▶ heinäkuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (2)
- ▶ maaliskuu 2007 (8)
- ▶ helmikuu 2007 (9)
- ▶ tammikuu 2007 (12)
- ▶ 2006 (10)