IRC-Galleria

...sillä pian on perjantai,
enää jäljellä 9 tuntia sitä jottai.

Tuntuu uskomattomalta, että kevätaurinko lämmittää jo nyt.
Ehkä se johtuu siitä, että ilmastonmuutos onkin totta, eikä out.

Sen jälkeen, kun kauan seuraamani tv-sarja loppui, olen hieman pettynyt lähinnä siihen, että monta tuotantokautta kestäneessä tarinassa tapahtui käänne, jonka jälkeen ks. sarja loppui.

Töissä minua motivoi ajatus lomasta, että jaksaisin seuraavaan tiedossa olevaan lomaan, tosin ajoittainen nukahtamisvaikeus on saanut minut miettimään, että https://www.youtube.com/watch?v=EU7PsWbmN3k

Mut sit aamulla ku mä herään, niin mulla soinnee https://www.youtube.com/watch?v=eWG0-1e9BRs .

Taivas on valkoinen. Lunta ei ole satanut yön aikana yhtään. Minä toivon, että joskus mahtava aura-auto, joka kerran päivässä aukaisee tuon tien, ei jätä enää påostilaatikkoristeykseen auravallia, jonka siirto kolaten on hajoittanut minun muutenkin hapuilevaa otetta ns. todellisuuteen, minkä rakenne on minulle ilmeisen selvä, ja itsestään selvää on myös se, että kohta kai pitäisi hakeman johonkin kouluun. Jos sitä jo tänään katsoisi ikuisen opiskelijan ajanviettovaihtoehtovalikkoa, tosin aika vahvasti tuntuu minusta siltäkin, että ne vähän mielenkiintoisemmatr haut meni jo ohi, kuten viime ja toissa vuonnakin, mutta mikäs siinä sinänsä, minänsä kun minulle ei ole vielä niin millään tavalla valjennut, että mitäshän minun pitäisi enää opiskella, kun aika monesti olen vain kokenut metsissä harhailun ja tuolla tiellä laahustamisen mielettömyyden, vaikkakin kirjannen ihan ylös tähän plokkiin,, että ajatuksen tasolla muutto kaupunkiin viehättää minua, elei peräi houkuttele jotain kauan kadoksissa ollutta oletettua aktiivista nuorta, tuntuupi vain minusta siltä niin, että ehkäpä minun kannattaisi harkita vähän pidempää muuttomatkaa, tosin ajoittain olen aika varma, että minä en halua muuttaa muuhun kuin tilaihmeeseen, ja hajosin uudestaan kaikkiin huonekaluihin, joiden kanto yläkertaan vioitti selkäni ja suorastaan revähdytti kohtalaiset haba-haba-mukselini, mutta joopajoo, eipä tässä tänään lie juuri muuta sitten kuin hajoamista luonnon kiertokulkuun siinä toivossa, että kenties joskus kokisin eheän, joskin ehtyväisen arkirutiinin, jossa ois ehkä vähän järkeä, vaan kun ei, niin ei, ja tosi, tosi paljon minua kiinnostaisi ja innoittaa kiintoajatus jostain soveliaasta asuinlähiöstä, jossa palvelut olisivat mielellään siinä samassa talossa...

Kaikkea sitä löytää mielestänsä, kun käy läpi henkilökohtaisen maallisen mammonansa, ja varastonsa kaikkine taajemmoinensa.