lahdin kuin lahdinkin sitten barcelonaan ja taalla ollaan! kamat tuli pakattua ihan hirveella kiireella eilen krapulaisena (tyyli: kauho kaikki vaatteet tuoleilta/sangylta/lattialta suoraan matkalaukkuun ja revi kaapeista muutama ensimmainen kateen osuva viela paalle) ja tanne saapuessa oli kevyen epatodellinen olo, varsinkin kun lentomatkakin meni onnellisesti torkkuessa, eika ajatukseen maisemienvaihdoksesta ehtinyt oikein varautua, kun viela aamulla eparoin koko lahtemisen mielekkyytta.
paikan paalla, tehtyani tuttavuutta tapotayden jaakaapin sisaltoon ja aiheutettuani itselleni mukavan raukean olotilan ruoan, paihteiden ja robot chickenien avulla, tulin kuitenkin siihen tulokseen, etta paatokseni lahtea kaikesta huolimatta oli kaikkea muuta kuin vaara.
tanaan ollaan kierretty kaupungilla - nain vihdoin sen kuuluisan sagrada familiankin, vasta kolmannella barcelonan-reissullani siis - ja, no, harhailtu ympariinsa ja syoty tapaksia. myohemmin illalla olemme kuulemma menossa irkkupubiin, missa pojat ajattelivat pelata jalkapallopelia. itse tuttuun tapaani luultavasti istun vain poydassa nauttimassa baaritiskin antimista. myohemmin olisi suunnitelmissa kayda syomassa paivallista rita bluessa, jonka jalkeen siirtynemme sunnuntaibileisiin rentoutumaan entisestaan.
valitettavasti saa on kylmempi kuin viime viikkoina, melkein samoja asteita kuin suomessa, mutta aurinko lammittaa tuulisinakin paivina enemman kuin kotona. rannalla tuskin tulee kuitenkaan loikoiltua, kuten oli suunnitelmissa, kun pojat kertoivat asteiden olevan lahella hellelukemia. nailla nakymin arkipaivat kuluvat nakematta jaaneiden lostien, kaupoissa tuuttailun ja jabien kanssa siestalla lounastamisen merkeissa. lauantaina lahdemmekin sitten janin kanssa viikoksi roomaa ihmettelemaan.
kotiin palaan 8.4., nahdaan paasiaisen jalkeen kullanmurut. <3
-pikkuhiljaa taas melko mairea mari