IRC-Galleria

Jove sanoo:
ikivää tää skebelin penteleen vietävän intti
Jove sanoo:
¤#&%&¤
Jove sanoo:
124!! AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRGGHHH!!
Jove sanoo:
2962 tuntia...
Jove sanoo:
"Jäljellä 34.19 %" !!!!!!! %¤"%¤#%¤##"!""#¤%//((&%¤!!!!!! .rar

voi poikaparka. :( <3

JJeeeeij. Hei mullon über ikävä kaikkiaa <3.
Mutta tässä vähän kivaa matkamuistelooo. :D:

23.12 >> Juna Lappiin 23.59 !

24.12 >> JOULU! juna oli aamulla perillä Kolarissa siinä 10.45. Ja sit porukat tuli hakee 25 minsaa myöhässä :D. Sit akku oli loppu siinä asemal, enkä voinu soittaa. Sit huomasin siinä ulkona, että siinä takana oli kuusen vieressä jatkojohtojuttu :DDD ja tungin siihe mun laturin ja soitin niille ;D.

Sit mentii mökil 37km johonki päin :d. Sit ku päästii mökil, mä majoittauduin ja asetuin taloks :D.
Lähdettii mä, Kaisa, Tiina, Jani, isi, Petra, Ella, Veeti ja Tomi kattoo joulupukkia, mut jono oli täys sille päivälle ja se makso :oo. Päätettii kattoo vaa poroi ja huskyja (emmäosaakirjottaakaaenää:D).

Palattii mökil ja siäl oli jouluruokaaa!!<3 :DDD Söin ainaki paljo. ;p
Sit lahjojalahjojalahjoja! En saanu paljoo, mutten halunnutkaa. Sain mitä halusin(ja vähän jotain ylimäärästä). :)) Sain: KITARAN! Oiii!<3., sukkasäärystimet, teepaidan, jotain rasvoja, pipokaulahuivisysteemin, hanskoja x 2, valokuvakirjan, 40€, sukkia MONTA paria, karkkia, Kalevalakorun<3, tunikan, lisää karkkia, yatzyn, Shrek 3 ;D.. ja jotain pientä :p. Okei, on tossa aika paljon :D. Mut oli kiva joulu (:
Ja pelattii me yöl aliastaki. Äiti ja isi voitti, mä ja Kaisa tultii 3 ruudun päässä maalista täpärästi toisiks ja Jonna ja Tomi tuli vikoiks. ;p

25.12 >> Laskettelee Ylläksel ! 12.00 - 19.00 oltii rinteis Kaisan kans :P En kaatunu kertaakaan! :D
Kaisa kaatu jonku 5. ;P Suksilla tietty !

26.12 >> Laskettelee taas! 11.00 - 19.00 oltii laskees. Oli muute hiton kylmä ja tuuli aika pirusti.
Hanna ja Heli tuli kans laskettelee meijän kans 3 tunniks. Kaaduin yhden kerran, mut sen takia ku en saanu jarrutettua ja hyppäsin kinokseen, etten menis puuta päi jossai hyppyrimettässä :DD. Kaisalla taas pari rinnekaatumista. :P

27.12 >> Öö.. Aika semmone tavallinen päivä. Ei pysty muistaa mitä tapahtu :D. Eiku joo. Käytii jossai lumikylässä :p. Siel oli semmone lumesta ja jäästä tehty iso talon tapane höskä, missä oli paljo huoneita ja niiissä oli sängyt :D. ja siel oli ravintolaki. Sinne voi kuulemma majottautua. 100€/hlö ja yö :P

28.12 >> Päätettiin lähtee jo päivää ennen. Siivoiltii siinä ja lähettiin siinä kolmen paikkeilla päiväl.
Suunnistettiin Rovaniemelle. Emmalle<3 8). Vähän suostuttelua ;)).

29.12 >> Sit lähtöpäivä.. Saatiin porukat suostuun ottaa meille hamsterit ! 2 tyttöö :)). Kiitos Emma<3. Ne on jotain neliviikkosia. Voi ne on söpöi<3 ;P Aino (Irmeli :D) on se iso ja Iines on se pieni. :> Ja sit kotimatka kesti n. 10 tuntia miinus tunti, ku käytii kahvilla :D.

30.12 >> Nyt kotona ! (:

>>> Ja hei mä ainaki haluun nähdä kaikkii ihmisii !<3

Joku rändömi. :p Aloitettu kirjottaan 11.11 klo. 2.14, eli jos näillä eväillä mennään. x)

Kultainen tuulenvire karkasi ulkoa avonaisesta ikkunasta sisään huoneeseen. Se pyyhkäisi mustat hiukseni otsalleni. Heräsin venytellen ja makeasti haukotellen. Aukaisin vaalean beiget verhot ja huoneen täytti keväisen auringon valo. Vaihdoin silkkisen pyjamani lökäreihin ja löysään viikonloppupaitaan. En tiennyt mitä odottaa. Tunnit tuntuivat tyhjiltä ilman sinua, Micah. Napsautin teenkeittimen päälle ja avasin kaksiostani loppujenkin ikkunoiden verhot. Aamu ei olisi voinut olla mahtavampi.

Istuin hiljaa pöydän ääressä. Sekoittelin hitaasti teekuppiani. Mintun tuoksu höyrysi kupista. Nousin pöydän äärestä ja vaelsin vessaan. Kaivoin jostain laatikon pohjalta kirkkaan punaisen ponnarin. Laitoin hiukseni löysälle nutturalle ja katsoin peiliin. Peilistä katsoi takaisin 16-vuotias, mustahiuksinen, pisamanaamainen tyttö. Hymyilin itselleni. Kävelin takaisin teekupin ääreen ja huokasin.

Käänsin radion päälle. Aloin hermostua. Hänen olisi pitänyt jo soittaa. Vetäisin alleni tuolin ja istuin ikkunan eteen. Painoin kädet poskilleni ja uppouduin syvälle ajatuksiini: Olin rannalla. Kävelin rannanpiennarta pitkin. Olin tulossa tennisharjoituksistani. "Evelyn? Evelyn sinähän olet?" huusi poika kysyvästi perääni. Käännyin ja näin Micah'in ensimmäistä kertaa. "Kyllä olen", sanoin kysyvästi ja katsoin poikaa silmiin hymyillen. "Se lukee laukussasi. Nimesi.."

Micah sanoi ja ojensi juomapullon minulle. "Tämä taisi unohtua sinulta.. Sinulla on kaunis nimi", hän jatkoi vielä. Punastuin ja otin juomapullon vastaan. "Ömm. Kiitos.. Molemmista", sanoin ja hymyilin hieman. Sujautin pullon kassiini ja käännyin lähteäkseni. "Voinko saattaa sinut tai jotain?" Micah sanoi ja juoksi rinnalleni. Nyökkäsin tyytyväisenä hänelle ja hän liittyi seuraan.

Greenleaf Street kimmalsi kauniina auringonlaskussa. Kävelimme vieretyksin, Micah ja minä. Vilkuilimme molemmat salaperäisesti toisiamme. Katseidemme kohdatessa molemmat punastuimme ja hymyilimme. Juttelimme niitänäitä, juttu luisti ja loppumatkasta Micah tarttui käteeni. Kylmänväreet hiipivät selkäpiitäni. Käsi oli lämmin ja puristusote ei ollut liian luja. Tuntui mukavalta, kun joku osoitti välittämistään, joten en pyristellyt vastaan. Hymyilin vain hiljaa mielessäni.

Micah, tuo 18-vuotias, ruskeahiuksinen poika ja minä erosimme Laguna Streetillä sijaitsevan kerrostalon ovella. Halasimme hyvästiksi ja työnsin avainkortin oveen. Ovesta kuului korkea kilahdus ja se aukesi. Vilkutin Micah'ille, kun tämä katosi auringonlaskuun. Olin sanonut hänelle huoneeni numeron, jos hän haluaisi poiketa joskus tai jotain.

Avasin huoneen numero 79 oven ja astuin sisään. Heitin reenikassini johonkin nurkkaan ja riisuin kollarin päältäni. Se lensi kauniissa kaaressa kylpyhuoneen, tosin pienen sellasen, pyykkikoriin. Katsoin ympärilleni. Vessa, kylpyhuone ja huone, johon kuului keittiö ja makuuhuone samaan. Ei asuntoni hääppöinen ollut, mutta se kelpasi.

Ovikello soi. Katsoin kelloa ja hämmästykseni se oli jo puoli kymmenen. Kuka tähän aikaan ovella seisoisi? Käänsin lukkoa ja avasin oven. "M-Micah?" sanoin yllättyneesti. Poika hymyili. "Sanoit, että saisin tulla, ku siltä tuntuu. Ja noh.. Nyt tuntui siltä." Katsoin häntä hieman arasti tällä kertaa. Luulen, että olin ihastunut poikaan. Micah katsoi minua lämpimästi. En halunnut olla töykeä ja välttää tämän yritystä saada jonkinlainen kontakti. Micah kaappasi minut syliini. Luulen, että pojalla oli jonkinlaisia tunteita minua kohtaan. Niin se olikin. Muutimme kaksiooni seuraavan kuluvan viikon aikana..

Puhelimeni pärähti soimaan jotain kulunutta sävelmää. Havahduin muistoistani ja putosin penkiltäni. Nousin ketterästi ylös etsien kännykkääni. Se oli varmasti Micah! Sininen vilkkuva valo erottui sängynpeitteen alta ja syöksyin sinne. Numero oli tuntematon. Ehkä Micah'ilta oli akku loppunut tai sitten oli vain unohtanut kännykkänsä jonnekin.

"Evelyn Isabel", vastasin puheluun innokkaasti. "Harry Hugh puhelimessa, aamupäivää", kuului möreähkö ääni toisessa päässä. "Päivää?" sanoin hieman epävarmasti. Tämä oli tietenkin niitä puhelinmyyjiä, jotka puhuvat niin kauan kuin ostaisin jotain tai sulkisin puhelimen korvaan, mutta ei. "Asiani koskee Micah Oates'ia, joka asuu kanssanne. Minulla on ikäviä uutisia", sanoi ääni puhelimessa. Purskahdin kyyneliin jo ennen lauseen loppua, mutta hiljenin, että Harry saisi sanottua asiansa loppuun.

"Surukseni minun kerrottava, että alempi sihteeripäällikköni on menehtynyt vakavassa lentokoneonnettomuudessa, Ranska - Englanti -lennolla", Harry tokaisi ja kuulosteli tämän jälkeen kuuluiko puhelimesta mitään. Pysyttelin vaiti, jonka jälkeen mies jatkoi. "Tilannetta ei olisi voitu millään välttää. Lento oli yksityinen, eikä rikkinäistä moottoria saatu korjattua sillä miehistö määrällä. Kone sukelsi luultavasti mereen. Sitä ei valitettavasti ole vielä löytynyt."

Itku kurkussa kuuntelin miehen suruvalittelut loppuun, jonka jälkeen suljin puhelun ja viskasin puhelimen seinään niin täysiä kun jaksoin. Ei. Tämä ei voi olla totta! Ravasin ympäri asuntoa kädet päälaelleni jäykistettyinä. Micah ei voinut olla kuollut! Ei yksinkertaisesti voinut! Kyyneleet valuivat vuolaasti pitkin poskiani. Vajosin peiton alle. Ehkä tämä olikin vain pelkkää unta. Yritin saada itseni hereille, mutta turhaan. Unessa en sillä hetkellä elänyt.

Vaivuin syvään surulliseen uneen. Jossain kaukana soi laulu. En saanut sanoista kunnolla selvää, mutta ne menivät kutakuinkin näin: "Maailmaan, mä avaraan, jos mennä voisin vaeltamaan. Ja voisin nähdä kaiken sen, myös paikankin niin lämpöisen. Mikä ohjaa kohtaloa? Mikä on ollut ainiaan? Maailmaan, niin avaraan, jos mennä voisin vaeltamaan. Ja voisin nähdä kaiken sen, mi viepi ihmisen onnehen." Näillä sanoilla päätin hetkemme, ehkä niillä päättyy minunkin... Joskus sitten.

Pikku Ville 8v., kuten kaikki muutkin hänen ikäiset pojat,
oli hyvin utelias. Hän oli kuullut paljon seksistä muilta pojilta ja mietti
mielessään mitä se oikeastaan tarkoittaa.

Eräänä päivänä hän tiedusteli asiaa äidiltään, joka hieman
ujosteli.
Suoraan kertomisen sijaan, hän kehotti Villeä piiloutumaan
isosiskon
huoneeseen verhojen taakse ja katsomaan mitä isosisko
touhuaa illalla poikakaverinsa kanssa. Ville teki työtä käskettyä ja
selvitti seuraavana
päivänä asian näin:

"Sisko ja sen poikakaveri istuivat ja juttelivat keskenään
hetken. Sitten poikakaveri sammutti melkein kaikki valot ja alkoi halia
ja pussailla siskoa. Luulen, että sisko oli tulossa kipeäksi, koska
hänen ilmeensä näytti niin kummalliselta. Poikakaverikin ilmeisesti luuli
niin, koska hän laittoi käden siskon paidan alle ja kokeili sydäntä, niin
kuin lääkärikin tekee. Mutta hän ei ilmeisesti ollut niin taitava kuin
lääkäri on. Hänellä näytti olevan vaikeuksia löytää sydän.

Hänkin näytti tulevan kipeäksi, sillä molemmat istuivat
rauhattomasti ja olivat hengästyneitä. Hänen toinen kätensä oli varmaan
kylmä, koska hän laittoi sen siskon mekon alle. Siskon tila vain paheni.
Hän alkoi voihkia, huohottaa ja kiemurrella niin, että tippui melkein
sohvalta. Kuume alkoi varmaan nousemaan.

Tiedän, että se oli kuumetta, sillä sisko sanoi olevansa
niin kuuma. Lopuksi sain tietää mikä sai heidän niin sairaiksi. Suuri
ankerias oli tullut poikakaverin housuun ja ponnahti yhtäkkiä esille.

Se oli varmasti 25
cm pitkä, vannon sen!!!

Poikakaveri piti siitä tiukasti kiinni, ettei se karkaa.
Sisko pelästyi aivan kamalasti kun näki sen. Hän alkoi huutaa Jumalaa tai
jotain sen kaltaista. Hän sanoi, että se on varmasti suurin minkä hän on eläessään
nähnyt. Minä olisin kyllä voinut kertoa vielä suuremmasta,
joka saatiin isin kanssa järveltä. Yhtäkkiä sisko tuli rohkeaksi ja yritti tappaa sen
puremalla siltä pään poikki. Yhtäkkiä sisko kurlasi ja päästi irti siitä.
Se varmasti puri siskoa. Myöhemmin sisko otti siitä kiinni kaksi käsin ja
piti sitä tukevasti kun poikakaveri veti kuonokopan sen
päälle. Poikakaveri asettui siskon ja taistelevan ankeriaan päälle.

Sisko alkoi voihkia ja kiemurrella. Sitten ne tippuivat
sohvalta. Luulen, että he yrittivät tappaa sen litistämällä väliinsä. Hetken kuluttua
ankerias lopetti kiemurtelemisen ja sisko ja sen
poikakaveri hengittivät syvään. Sitten kaveri nousi pois ja niin he saivat
tapettua sen. Tiedän, että se oli kuollut, koska se vain roikkui ja jotakin
sisälmyksiä oli tullut ulos.

Sisko ja sen poikakaveri olivat väsyneitä taistelun jälkeen. Ne piristyivät
kuitenkin pian, koska poika alkoi taas pussailla ja halia
siskoa. Luulen, että ankeriaat ovat niin kuin kissat, niillä on useampi
elämä. Tällä kertaa ne yritti tappaa sen niin, että sisko istui ja pomppi sen
päällä. 25 minuutin taistelun jälkeen ankerias oli varmasti kuollut.

Tiedän, että se kuoli varmasti, koska poikakaveri nylki
sen ja heitti nahan
vessanpönttöön. Aivan kamalaa!"