...kun mieleni alkaa käydä raskaammaksi, tunnen tyhjyyden... ihan todella... Se on käsin kosketeltavissa, tunnetko sinäkin sen?
Pelko ahdistaa nurkkaan ja samaan aikaan pieni hiirulainen sydämeni nurkassa käpertyy kerälle vavisten, silti toivoen, että jo huomenna olisi kaikki paremmin.
Sydämeni on ahdettu liian pieneen muottiin.
Armoa, pyydän.