IRC-Galleria

"Isin tyttö"-joopa joo.Ärsytti niin paljon kun äiti puhui sukulaisille ja tuttaville tällätavoin.
Eihän mulla ollut tunteita sitä vanhaa,katkeraa,kiukkuista ja ilkeää äijää kohtaan enää ollenkaan.Ainakaan lämpimiä.Ei muistoja isästä joka teki kaikkensa lastensa eteen,arvosti ja potki elämässä eteenpäin.EI,EI TODELLAKAAN.Eihän isää ollut mulla enää vuosikymmeniin.Oli vaan mies joka haukku ja halveeras tekemisiä aina kun vaan sai syyn.Ja mitä nyt oli sattunu tulee mun isäksi.

Ja kuitenkin tänään kun katselin sitä vanhaa miestä,joka makasi hyvin hiljaa sairaalassa valkoisen peiton alla,pieni enkeli pydällä sängyn vieressä,tunsin että sydämessäni jotain liikahti.Kaikki menneiden vuosien syytökset ja halveeraukset oli pois pyyhitty ja mieleen tuli kaikki ne yhteiset hetket lapsuudessa.Milloin tuntikausia narraamassa kaloja mato-ongella keskellä järveä,milloin hiihtämässä ja laskemassa mitä hurjimpia mäkiä.Milloin koiran kanssa pulkka-ajelulla tai luistelemassa.Kaikki lapinmatkat ja seikkailut siellä erämaissa etsien sodanaikaisia jäänteitä...Kaikki muistot niin lämpimiä ja hyviä...

Ja se mies oli mun ISI...

ISI,MULLA ON NIIN IKÄVÄ...