eli englanniksi lovely. Tuomon levy nimittäin. En olisi ikinä uskonut, että joku kykenee täällä entisessä paskamusalandiassa moiseen suoritukseen. Tai sitten en vain ole ollut kartalla, blääh. Tulee vain mieleen 80-90 -lukujen kammotukset; Bogart co., Dingo, Taikapeili....Hirveetä skeidaa oli kotimainen musatarjonta niihin aikoihin. Tietysti nykyään löytyy myös HIM, The Rasmus, PMMP, jne. joita kehtaa sekä kuunnella että viedä rajojen ulkopuolelle. Muistan aikoinani diggailleeni mm. vieläkin ihan rockaavaa Peer Güntiä, mutta T.Nikin englanninlausunta oli silti kyllä aika kamalaa. Oli miten oli, jos vertauksena käyttäisi vaikkapa automerkkejä, niin siinä missä Suomen musiikkiteollisuus (hirveä sana, musiikkihan on taidetta!) oli jotain Trabantin ja Ladan väliltä, niin nyt aletaan olla jo Rolls Royce -luokassa. Oujee. Kiitos siitä kuuluu Tuomon kaltaisille lahjakkuuksille.
Painajainen
Olen kirjoitellut uniani ylös eräälle toiselle blogille, mutta kun nyt satun olemaan täällä niin nyt se sitten kirjautuu tänne. Helvetin selkeää. Well, näin viime yönä todellisen painajaisen. Unessa seisoskelin jonkun rakennuksen vieressä ja satuin vilkaisemaan vasemmalle. Sieltä porhalsi perävaunullinen rekka täyttä vauhtia. Unessa tajusin, että rekalla oli aivan liikaa vauhtia siihen nähden, että oli talvinen ja liukas keli. Tietysti rekan perävaunu lähti liirtoon niin, että se oli pian poikittain rekan menosuuntaan nähden. Tajusin, etten ehdi pois alta, että perävaunu rysähtää pian rakennuksen seinään. Muistan ajatelleeni unessa, että tässä se nyt oli, näin se päättyy, huomista en näe. Se oli todella hirveä fiilis. Mietin, että mitähän musta jää jäljelle kun toi tonneja painava perävaunu liiskaa mut seinään. Tuskin läiskääkään. Sattuuko se? Tunnenko mitään? Sitten vaistomaisesti kyyristyin ja suljin silmäni. Hirveän rysäyksen ja metallin kirskunnan loputtua avasin silmäni ja tajusin, että perävaunu oli rysähtänyt seinään noin puolen metrin päähän musta ja että olin täysin ehjä. Olin aivan betonipölyn ja kivimurskeen peitossa, mutta en kyennyt iloitsemaan henkiinjäämisestäni, sillä olin jo hetkeä aikaisemmin jättänyt elämälle jäähyväiset. Arvaapa, heräsinkö yltäpäältä hikisenä...Piti vielä tarkistaa pulssi, ennenkuin uskalsin nukahtaa uudestaan.
Reviisori
Kävin eilen Kansallisteatterissa katsomassa Reviisori-näytelmän ennakon. Sen piti olla komedia, ja olihan siinä ainakin pari kohtaa jotka nauratti, mutta kokonaisuutena se oli tylsä ja loppu kohden aika sekava. Mua inhottaa, kun näytelmässä yhtäkkiä aletaan kiljua. Ihan kuin ohjaaja tietäisi, että tää on niin tylsä näytelmä, että parempi varmistaa yleisön hereilläpysyminen...Tässä oli parikin sellaista kohtaa. Kansallisteatterin Suuri näyttämö on kaunis tila, ansaitsisi hyviä näytelmiä. Joskus viime vuoden puolella kävin Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Diivat, se oli hyvä komedia, vaikka teatterirakennus itsessään taas on aika luotaantyöntävä. No kaikkea ei voi saada.